"Herra, olin surullinen, kun olitte sairas — mutta nyt olen iloinen, kun alatte tulla jo terveeksi."
Dick tervehti häntä ojentaen hänelle vasemman kätensä pyytäen samalla vakavasti anteeksi, ettei hän viimeaikaisen heikkoutensa vuoksi voinut ojentaa hänelle oikeata. Mercedeksen vienosta hymystä huokui myötätuntoisuutta, kiitollisuutta ja ihmettelyä. Sitten Dick puhui Nellille ojentaen hänellekin vasemman kätensä, johon Nell tarttui kainosti. Hänen vastauksensa oli epäselvää käsittämätöntä muminaa, mutta hänen silmänsä loistivat ilosta ja hänen poskiensa puna voi melkein ruveta kilpailemaan kädessä olevan ruusun värin kanssa.
Jokainen jutteli sen jälkeen, paitsi Nell, joka oli silminnähtävästi menettänyt toistaiseksi puhekykynsä. Äkkiä Dick muisti kertoa tilaisuudesta lähettää uutisia Thornelle.
"Herra, saanko minäkin kirjoittaa hänelle? Ottaako joku viedäkseen kirjeen? Saan sitten kuulla hänestä!" sanoi Mercedes tehostaen sanojaan valkoisten käsiensä liikkeillä.
"Tietysti. Luulen, että Thorne-raukka on hyvin levoton. Kirjoitan hänelle… Ei, en voi tällä loukkaantuneella kädelläni."
"Kyllä se käy päinsä, Gale", sanoi Belding. "Nell kirjoittaa puolestanne. Hän kirjoittaa kaikki minunkin kirjeeni."
Belding järjesti sen siten ja Mercedes kiiruhti huoneeseensa kirjoittamaan samalla kun Nell haki kynän ja paperia ja istuutui Galen vuoteen viereen kuunnellakseen hänen saneluaan.
Vahtiessaan Nelliä ja koettaessaan katsella häntä silmiin ja kuunnellessaan Beldingin keskustelua paimenten kanssa, oli Dickin hyvin vaikea sanella ymmärrettävää kirjettä. Nell kohtasi hänen katseensa kerran, mutta ei sitten enää. Puna kohosi joskus Nellin poskille, mutta hälveni sitten jälleen, ja joskus, kun hän käski tytön kirjoittaa niin ja niin, hymyili tämä epäröiden. Belding kertoili niistä vaaroista, joita Casitaan matkustaminen voi aiheuttaa.
"Kyllä minä vien kirjeet ratsain Casitaan", virkkoi Ladd.
"Etpähän vie!", vastasi Belding. "Tuo rosvojen pesä saattaa tällä kertaa olla sinulle vaarallinen."