Eräänä tammikuun aamuna Dick Gale heräsi johonkin kimeään uhkaavaan huutoon. Hän hyppäsi vuoteestaan ymmällään ja peloissaan. Hän kuuli Beldingin jyrisevän äänen vastaavan huutoon ja sitten nopeita askelia käytävän kivitykseltä. Mutta niihin ei hän ollut herännyt. Hänen ovensa takaa kuului kuin raskaita huokauksia, melkeinpä kuin nyyhkytyksiä. Dick näki kylmässä ja harmaassa hämärässä jotakin valkoista. Pyssy kädessään hyökkäsi hän huoneensa poikki ovelle. Blanco sol seisoi juuri sen ulkopuolella.
Mitään tavatonta ei ollut, että Blanco sol tuli ja tukki päänsä Dickin huoneeseen päivän aikaan, mutta sen tulo näin aikaisin aamulla, vaikka se illalla oli suljettu aitaukseen, merkitsi rosvoja, ei mitään sen vähempää. Dick tyynnytteli hellin sanoin korskuvaa hevostaan, pukeutui niin nopeasti kuin suinkin ja syöksyi pihalle pyssy kummassakin kädessään. Solin jokainen jäsen vapisi. Kuin koira seurasi se Dickiä talon ympäri. Kuultuaan huutoja aitauksesta päin suuntasi Gale kulkunsa nopeasti sinne.
Hän kohtasi äkkiä Jim Lashin, joka myöskin talutti valkoista hevosta.
"Halloo, Jim! Arvaan, että kaikki on jo ohi, paitsi takaa-ajo", sanoi
Dick.
"En voi vielä sanoa, mitä oikeastaan on tapahtunut", vastasi Jim. "Tämä on Bull. Löysin sen juoksemasta pihalta."
Kun he saapuivat aitaukselle, tapasivat he siellä Beldingin, joka vapisi ja raivosi kuin hullu. Portti oli auki ja aitaus tyhjä. Ladd oli kumartunut tutkimaan maata löytääkseen jälkiä.
"Mielestäni voimme mennä hieman rauhoittumaan ja odottamaan päivää", ehdotti Jim.
"Varmasti. Ne ovat jo kaukana, saatte olla varmat siitä. Tom, missä papago on?" sanoi Ladd.
"Hän on mennyt, Ladd, mennyt!"
"Hän on siis pettänyt meidät, vai mitä? Täällä portin pylvään vieressä on muudan sulkarauta. Intiaani on varmaankin hakenut sen pajasta. Sitä käytettiin vipuamaan pois nauloja ja piikkejä. Tom, luullakseni ei tuon portin avaamiseen tuhlattu juuri aikaa."