Tyttö kalpeni ja Dick näki hänen huulensa eroavan toisistaan. Mutta sitten keskeyttivät hänen aikeensa hiekoitetulta käytävältä kuuluvat raskaat askeleet ja iloinen, moittiva ääni. Gale päästi Nellin vapaaksi ja vetäytyi takaisin. Belding tuli näkyviin tiilistä rakennetun majan takaa.
"Kuulehan, Dick, tuota paikattua yaquia ei voida karkoittaa, ei lahjoa eikä suostutella poistumaan Forlorn Riveristä. Hän on jo niin terve, että hän voisi matkustaa. Lupasin antaa hänelle hevosen, pyssyn, huopapeitteen ja evästä, mutta ei sittenkään."
"Onpa se todellakin naurettavaa", vastasi Dick hymyillen. "Anna hänen jäädä tänne ja pane hänet työhön."
"Minusta se ei ole ollenkaan naurettavaa. Kerron sinulle mielipiteeni. Tuo köyhä, koditon ja murtunut intiaani on kiintynyt sinuun, Dick. Nuo erämaan yaquit ovat omituisia ihmisiä. Olen kuullut heistä kummallisia kertomuksia. Uskon ne empimättä toisiksi. Hänen suhtautumisestaan sinuun on minulla seuraavat ajatukset. Sinä pelastit hänen henkensä. Tuollaista tekoa pitää jokainen intiaani suuressa arvossa, apachikin. Mutta tälle yaquille on sillä ehkä vielä suurempi merkitys. Kuulin kerran erään yaquin sanovan, ettei hänen heimonsa ole jättänyt milloinkaan maksamatta velkaansa ystävälle eikä viholliselle. Ehkä tämäkin mies ajattelee samoin."
"Dick, älkää naurako", sanoi Nell. "Olen tarkastanut tuota yaquia. On liikuttavaa katsella, miten hänen suuret surulliset silmänsä seuraavat teitä."
"Olet saanut ystävän itsellesi", lisäsi Belding. "Tässä erämaassa voi yaquista muodostuakin todellinen sellainen. Jos hän vain palaa entisiin voimiinsa, on hän oleva sinulle suureksi hyödyksi, älä käsitä minua väärin. Hän on tervetullut tänne. Mutta saat vastata hänestä ja luultavasti tulee sinulla olemaan täysi työ estäessäsi häntä silpomasta kaikkia Forlorn Riverissä asuvia meksikolaisia."
* * * * *
Rosvojen vierailemisen aiheuttama pelko ja muudan rohkeampi hyökkäys kuin minkään kartanon laitaosia vastaan tavallisesti tehdään vaikuttivat, että Belding rakensi uuden aitauksen. Se ei ollut kyllä mikään kaunis, mutta se oli korkea ja verraten vahva. Portti erittäinkin oli lujaa tekoa. Se riippui suurien saranain varassa ja lukittiin raskailla ketjuilla ja munalukoilla. Ulkopuolelta peitettiin aitaus täydellisesti piikkilangoilla, joten sen särkeminen pimeässä ei juuri voinut tulla kysymykseenkään.
Belding lukitsi valkoiset hevosensa tuohon aitaukseen öiksi. Papagolainen paimen nukkui läheisyydessä olevassa tiilimajassa. Belding ei kuvitellut kumminkaan, että mikään puuaitaus, vaikka se olisi ollut miten vahvasti rakennettu tahansa, voisi estää päättäväisiä rosvoja särkemästä sitä. Mutta se veisi kumminkin aikaa ja aiheuttaisi melkoisesti melua, ja näihin seikkoihin Belding luotti. Hän ei uskonut, että öisin toimiva rosvojoukko voi kestää kovaa ampumista, ja tuli lopulta niin huolettomaksi, että hän alkoi nukkua öisin, kuten ennenkin. On kumminkin muistettava, ettei Ladd pitänyt näitä Beldingin valoisia toiveita oikeutettuina.
Jim Lash ratsasti kotiin ilmoittaen, että kaikki oli hyvin rajan kummallakin puolella Sonoyta-kosteikkoon päin. Päivät kuluivat ja Belding piti vain vartijoitaan kotona. Rosvoja ei tuntunut olevan läheisyydessä. Useat vastatulleet, sekä amerikkalaiset että meksikolaiset, jotka tulivat vaunuilla ja kuormavankkureilla Casitasta, totesivat, että omaisuus ja ihmishenget olivat nyt halpaa tavaraa tuossa vallankumouksellisten miehittämässä kaupungissa.