"Pidättekö siitä?" kysyi Nell katsahtaen lämpimästi sinisin silmin
Dickiä kasvoihin.
"Pidänkö? Luullakseni."
"Olen niin iloinen. Solista on kehittynyt hienompi ja parempi hevonen sitten kuin saitte sen haltuunne. Se rakastaa teitä, Dick, sillä se katsoo aina teidän jälkeenne. Katsokaa, miten se kohottaa päätään. Se ikävöi teitä. Ymmärrän yhtä paljon hevosista kuin isä ja Laddykin. Sol on aina vihannut Diabloa eikä isällä ole siitä ollut juuri mitään hyötyä."
Dick katsoi tyttöön.
"Kun lähden täältä, tulee Solista eroaminen olemaan hyvin vaikeata."
Nell ei liikahtanutkaan.
"Aiotteko lähteä pois?" kysyi hän sitten nopeasti hieman värisevin äänin.
"Kyllä. Joskus kun olen alakuloinen, kuten tänäänkin, aion lähteä. Ja sanoakseni totuuden, Nell, niin tuskinpa sellainen on toivottavaakaan, että vietän lopun elämästäni täällä."
Tyttö ei vastannut tähän mitään. Dick laski hellästi kätensä tytön kädelle ja huolimatta tämän puolinaisista ponnistuksista vapauttaa se ei hän laskenut sitä irti.
"Nell!"