"Quién sabe", huudahti hän ivallisesti ja ilostui nähdessään Nellin nopean hämmästyksen.
Sitten hän meni hakemaan rouva Beldingiä ja löysikin hänet keittiöstä askaroimasta.
Galen ja rouva Beldingin välit olivat muuttuneet nopeasti ja käsittämättömästi. Nyt ymmärsi Dick häntä vielä vähemmän kuin alussa, jolloin rouva näytti tuntevan vastenmielisyyttä häntä kohtaan. Jos sellainen nyt voi olla mahdollista, oli rouva tukahduttanut vastenmielisyytensä ainakin joksikin ajaksi ja näytti nyt taipuvan johonkin muuhun, joka oli kuin rakkautta Galea kohtaan. Dick ei ollut ollenkaan varma hänen tunteistaan, ja hän oli jo kauan kuvitellut, että rouva pelkäsi häntä tahi jotakin, jota hän edusti. Gale oli jatkanut ponnistelujaan avoimesti ja rehellisesti, vaikkakin hienotunteisesti, edistääkseen yksipuolisen rakkautensa voiton mahdollisuuksia, ja sitä mukaa kuin aika kului oli Dick ollut huomaavinaan rouvan julkilausumattoman vastustuksen vähenevän. Hän oli ruvennut rakastamaan suuresti Nellin äitiä, sillä tämä ei ollut ainoastaan kotinsa lohduttaja ja voima, vaan myöskin kaikkien muidenkin Forlorn Riverin asukkaiden. Hän ei tehnyt minkäänlaista erotusta intiaanien, meksikolaisten eikä amerikkalaisten välillä kun huolet ja sairaudet olivat kysymyksessä. Hän oli samalla sekä sairaanhoitajatar, lääkäri, rauhanvälittäjä että auttaja. Hän oli hyvä ja jalo, eikä Forlorn Riverissä ollut ainoatakaan lasta eikä täysikasvuista, joka ei olisi rakastanut häntä. Mutta rouva Belding ei näyttänyt kumminkaan onnelliselta. Hän oli ajattelevainen, tarkkaavainen, myötämielinen, voimakas ja innostunut toisten onnellisuuden edistämiseksi, ja hänen tyttärensä kunnioitti häntä niin, että se tuntui muista yhtä oudolta kuin liikuttavaltakin, mutta siitä huolimatta hymyili rouva Belding vain harvoin eikä milloinkaan nauranut ääneen. Hänen silmissään oli aina surullinen ja ahdistettu ilme. Gale arvaili usein, oliko hänen elämässään ollut toinenkin murhenäytelmä kuin tuo otaksuttu isän eksyminen erämaahan. Ehkä hänen isänsä vielä selittämätön kuolema ahdisti häntä yhä.
Kun Dick tuli keittiöön, kuuli rouva Belding hänen askeleensa ja tervehti häntä.
"Äiti", alkoi Dick vakavasti. Belding nimitti häntä niin ja samoin Ladd ja Lashkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta Dickille. "Äiti, haluan puhella kanssanne."
Ainoa hämmästymisen merkki, jonka Dick voi rouva Beldingissä huomata, oli hänen silmiensä ilmeen muuttuminen. Ne tummenivat kuin monet ajatukset olisivat ne varjostaneet.
"Rakastan Nelliä", jatkoi Dick vaatimattomasti, "ja toivon teidän antavan minulle luvan kysyä häneltä, tahtooko hän tulla vaimokseni."
Rouva Beldingin kasvot muuttuivat kalman kalpeiksi. Gale luuli hänen pyörtyvän ja tuntien myötätuntoa rouvaa kohtaan kiiruhti hän nopeasti tämän luokse tarttuen hänen käsivarteensa.
"Suokaa minulle anteeksi. Olin tyhmä… Mutta luulin teidän tietävän", soperteli Dick.
"Olen sen tiennyt jo kauan aikaa", vastasi rouva Belding. Hänen äänensä oli vakava eikä hänessä voitu huomata muuta liikutuksen merkkiä kuin hänen kalpeutensa. "Ette siis ole vielä puhunut Nellille?"