Rosvo koetti ohjata Diablon lähemmäksi rinnettä ja paeta samaa tietä kuin toverinsakin. Mutta Diablo oli oikullinen. Se juoksi hurjasti, mutta vähentyvin nopeuksin. Tuo sulavasti liukuva valkoinen kaunis vauhtikone tuli vain lähemmäksi.
Sitten, kuin nopeasti toisiaan seuraavat huikaisevat salamat, syöksyivät nuo molemmat hevoset muutamaan syvänteeseen ja katosivat tomupilveen.
Gale tuijotti jäykin katsein. Kaukainen ampuminen kantautui hänen kovasti jyskyttäviin korviinsa. Sitten hän odotti melkein sietämättömin epäilyksin.
Pian ilmestyi eräälle laaksossa olevalle töyräälle jotakin valkoisempaa kuin taustaa vasten näkyvät harmaat tomupilvet. Gale ojensi kaukoputkensa. Kirkkaassa ympyrässä loisti Blanco solin jalomuotoinen pää korvista turpaan ulottuvine mustine juovineen. Nyt se taivutti kaulansa. Sitten hän näki Laddin istuvan satulassa.
Paimen talutti Blanco diabloa — uupunutta, murtunutta ja laahustavaa
Diabloa, jonka selässä ei ollut enää ratsastajaa.
IX.
KESKEYTETTY LEPOHETKI.
Kenelläkään miehellä ei ole milloinkaan ollut kaunopuheisempaa eikä kauniimpaa välittäjää asiansa edistämiseksi kuin Dick Galella oli Mercedes Castañedassa. Dick kurkisteli ovensa edustalla olevan paloverden viheriöiden kiiltävien oksien välitse. Päivä oli puolessa ja ilma puutarhassa oli painostava. Mehiläisten surina kukissa ja espanjattaren soinnukkaan äänen hiljainen mumina olivat ainoat äänet, jotka keskeyttivät hiljaisuuden. Nell makasi riippumatossa kädet niskan takana, punaisin poskin ja veitikkamaisin silmin. Hän näytti todellakin kapinalliselta. Dick totesi, että tuo nuori neiti oli täydellisesti saanut takaisin itsepäisen luonteensa, joka oli ollut nukuksissa jonkun aikaa. Yhtä varmalta näytti myös, etteivät Mercedeksen ponnistukset tuottaneet sellaisia tuloksia kuin olisi voitu odottaa.
Dick tunsi olevansa taipuvainen kapinallisuuteen itsekin. Belding ei ollut sallinut vartijain oleskella rajalla ja senvuoksi oli Dick ollut joutilaana suurimman osan ajasta, ja vaikka hän oli koettanutkin pidättäytyä, ei hän kumminkaan ollut voinut pysyä poissa Nellin läheisyydestä. Hän uskoi tytön rakkauteen, mutta hänen ei onnistunut milloinkaan päästä hänen kanssaan niin pitkäksi aikaa kahden kesken, että hän olisi saanut vahvistuksen ahdistaville toiveilleen. Kun tyttö oli yksinään, oli hän petollinen kuin varjo, nopea kuin salama ja salaperäinen kuin joku yaqui. Kun Dick koetti puhutella häntä puutarhassa tahi kentillä tahi kiertää hänet johonkin pengermän nurkkaukseen, karttoi tyttö häntä jättäen jälkeensä tummansinisten ahdistavien silmien muiston. Mutta tuo hänen silmiensä ilme antoikin juuri Dickille toivoa. Joskus taasen, kun Dick olisi voinut puhua suunsa puhtaaksi, ei Nell eronnut lainkaan Mercedeksestä. Hän oli jo aikoja sitten voittanut tasapuolisen Mercedeksen puolelleen, mutta huolimatta siitä oli Nell pitänyt enemmänkin kuin puoliaan heitä molempia vastaan.
Gale punnitsi erästä suunnitelmaa, joka hänellä oli ollut kauan mielessä ja joka nyt aiheutti päätöksen, mikä pani hänen sydämensä paisumaan ja posket punoittamaan. Hän kurkisti jälleen viheriöiden oksien välistä huomatakseen vain, miten Nell nauroi tuliselle Mercedekselle.