Gale ei voinut muuta kuin tuijottaa tuohon muuttuneeseen tyttöön.
"Dick, kuunnelkaahan!… Jos lähdette ja tuotte muutamia sanoja
Thornelta Mercedekselle lohdutukseksi, saatte varmasti — palkkionne."
"Nell!"
Tytön vaarallinen suloisuus oli yhtä hämmästyttävä kuin tämä hänen luonteensa uusi piirrekin.
"Dick, aiotteko lähteä?"
"En, en mitenkään!" huusi Gale kiihkeästi taistellen haluaan vastaan. "Nell Burton, kuunnelkaa minua. Tuo toivomani palkkio olisi minulle melkein samaa kuin taivas, mutta en senkään vuoksi halua rikkoa isällenne antamaani sanaa."
Nell muuttui nyt tyttömäisen ivan ja itsepäisen kiihkon hengettäreksi.
"Gracias, señor", vastasi hän ivallisesti. "Adios" Sitten hän riensi pois näkyvistä.
Seuraavana aamuna ei Nell tullutkaan aamiaiselle. Rouva Beldingistä näytti se tuntuvan hieman omituiselta, sillä hän kutsui tyttöä ensin puutarhasta ja sitten pihalta. Sitten hän meni Mercedeksen huoneeseen. Mutta Nell ei ollut sielläkään.
"Hän on varmaankin jälleen pahalla tuulella", sanoi Belding. "En saanut sanaakaan häneltä tänä aamuna. Anna hänen murjottaa, äiti. Hänen jäljessään ei kannata juosta, sillä hän on tarpeeksi hemmoiteltu muutenkin. Sitäpaitsi on hänellä aina nälkä. Hän ilmestyy kyllä pian näkyviin, älä käsitä minua väärin."