"Pois tieltäni!" kiljui Stewart.
Sitten hän sovitti ohjakset hevosen päähän.
"Ehkä sinun olisi parempi viipyä hetkinen, Gene", sanoi Monty.
"Haluatko että lyön pääsi halki?" kysyi Stewart.
Stewart nosti tummia kasvojaan. Jokainen kuunteli. Aurinko oli laskenut, mutta metsikkö oli valoisa. Nels näkyi alhaalla polulla ja hänen hevosensa juoksi. Seuraavassa hetkessä hän oli kentällä ja sai ratsunsa vähitellen pysähtymään. Hän hyppäsi hevosen selästä aivan vastapäätä Stewartia.
"Mikä on kyseessä, Gene?" kysyi Nels terävästi.
"Aion lähteä leiriltä", vastasi Stewart epäselvästi.
Hänen musta hevosensa alkoi tömistää jalkojaan, kun Stewart tarttui suitsiin ja harjaan sekä potkaisi jalustinta.
Nelsin pitkä käsivarsi syöksähti esiin ja hänen kätensä tarttui Stewartiin pidättäen häntä nousemasta ratsaille.
"Olen tosiaan pahoillani", sanoi Nels hitaasti. "Sinä olet siis lähdössä tiehesi?"