"Niin olen. Anna minun mennä!"
"Ethän toki aio mennä?"
"Anna minun mennä, hitto vieköön!" huudahti Stewart tempoen itsensä vapaaksi.
"Mikä on hullusti?" kysyi Nels kohottaen taas kätensä.
"Mies! Älä koske minuun!"
Nels astui heti taaksepäin. Hän näytti huomaavan Stewartin kauhistavan kiihkon. Taas Stewart koetti nousta hevosen selkään.
"Nels, älä saata minua unohtamaan, että olemme olleet ystäviä", sanoi hän.
"En varmaankaan unohda", vastasi Nels. "Ja minä luovun hommastani juuri nyt ja tässä!"
Hänen puheensa pysähdytti ratsaille nousevan cowboyn. Stewart irroitti jalkansa jalustimesta. Sitten heidän kovat kasvonsa olivat liikkumattomat ja kylmät. Silmissä oli tuijottava katse.
Madeline hämmästyi Nelsin puhetta yhtä paljon kuin Stewartkin.