"Luovut?" kysyi Stewart.
"Varmasti. Mitä luulisit minun tekevän sellaisissa olosuhteissa, jotka ovat nyt muodostuneet?"
"Mutta kuulehan, minä en hyväksy sellaista."
"Sinä et ole minun pomoni enää eikä minulla ole mitään velvollisuuksia neiti Hammondiakaan kohtaan. Minä olen oma pomoni ja teen mitä miellyttää."
Nelsin sanat eivät sopineet yhteen hänen kasvojensa ilmeen kanssa.
"Gene, sinä lähetit minut pienelle tiedustelulle vuoristoon, eikö niin?" jatkoi hän.
"Kyllä, sen tein", vastasi Stewart.
"No, sinulla oli tosiaan minuun verrattuna niin täydellisesti oikeat käsitykset asioista, että minä olen tullut ihan kipeäksi sinun ihailemisestasi. Jos et olisi lähettänyt minua — no, luulen, että olisi saattanut tapahtua jotakin. Asiain ollessa tällä kannalla kuin nyt on meillä tosiaan odotettavana yhtä ja toista!"
Hänen sanansa vaikuttivat kaikkiin cowboyhin! Stewart teki rajun liikkeen. Nick Steele asteli harppailevan jättiläisen tavoin Nelsin ja Stewartin luo. Muut cowboyt nousivat hiljaa sanomatta sanaakaan.
Madeline ja hänen vieraansa, jotka olivat pienessä ryhmässä, katselivat ja kuuntelivat heitä voimatta arvata, mitä kaikki tuo puhe ja touhu merkitsi.