Pian tulivat cowboyt näkyviin ratsastaen satulattomilla hevosilla ja jotkut niistä vietiin pois ja ilmeisesti kätkettiin onkaloihin kallionhuippujen väliin. Aasijono kuormitettiin ja lähetettiin polkua alas erään cowboyn kaitsemana. Steele ja Monty palasivat. Sitten ilmestyi Stewart näkyviin laskeutuen alas kallioiden välistä halkeamaa.
Hänen seuraava käskynsä oli, että kaikki Madelinelle ja vieraille kuuluvat matkatavarat nostettaisiin kalliolle. Se oli ponnistuksia kysyvää työtä, jossa tarvittiin lassoja hinaamaan tavarat ylös.
"Valmistautukaa kiipeämään", sanoi Stewart kääntyen seurueen puoleen.
"Minne?" kysyi Helen.
Cowboy heilautti kättään sitä tietä kohti, josta oli noustava. Säikähdyksen huudahdukset seurasivat hänen kädenliikettään.
"Stewart, uhkaako tässä vaara?" kysyi Dorothy ja hänen äänensä vapisi.
Samaa oli Madeline kysymäisillään Stewartilta, mutta hän ei voinut saada sitä suustaan.
"Ei, vaara ei uhkaa", vastasi Stewart. "Mutta me ryhdymme varokeinoihin, jotka olemme katsoneet parhaiksi."
Dorothy kuiskasi, että Stewart valehteli. Castleton teki toisen kysymyksen ja sitten Harvey teki samoin.
"Olkaa hyvät ja pysykää rauhallisina sekä tehkää niinkuin teille on sanottu", sanoi Stewart tylysti.