Kun viimeistä erää matkatavaroita hinattiin kalliota ylös, lähestyi Monty Madelinea ja otti sombreron päästään. Hänen mustat kasvonsa näyttivät samoilta, mutta kuitenkin hän oli suuresti muuttunut.
"Neiti Hammond, ilmoitan että luovun hommastani", sanoi hän.
"Monty! Mitä tarkoitatte? Mitä tarkoitatte nyt, kun vaara uhkaa?"
"Me lähdemme pois. Siinä kaikki", vastasi Monty täsmällisesti.
Hän oli tuima ja synkkä, hän ei voinut seisoa hiljaa, hänen katseensa harhaili sinne tänne.
Castleton hypähti ylös pölkyltä, jolla oli istunut, ja hänen kasvonsa olivat punaiset.
"Price, tarkoittaako tämä hiivatinmoinen häly sitä, että joukko ryysyisiä guerilloja ryöstää meidät, käy kimppuumme tai vie meidät mukanaan?"
"Te olette aivan oikeassa."
Dorothy kääntyi kasvot hyvin vaaleina Montyyn päin.
"Price, ettehän tahdo — ettehän voi jättää meitä pulaan nyt? Te ja Nels…"