Tämä tieto ja se kursailematon tapa, jolla cowboyt veivät seurueen ylemmäksi kalliopengerten väliin, aiheuttivat levottomuutta. Madeline vaati, ettei mentäisi kauemmaksi, että hän saattoi nähdä suoraan alas leiriin. Koska tämä asema tarjosi samalla piilopaikan, suostui Ambrose vaatimukseen, mutta hän asetti pelästyneen Christinen lähelle Madelinea ja pysyi itsekin siellä.
"Ambrose, luuletteko todella että guerillat tulevat?" kysyi Madeline.
"Varmasti. Me tiedämme sen. Nels tuli juuri ja sanoi, että he olivat tulomatkalla. Neiti Hammond, voinko luottaa teihin? Te ette päästä kirkunaa, jos alhaalla tapellaan? Stewart sanoi minulle, että veisin teidät näkyvistä tai estäisin teitä katselemasta."
"Lupaan olla meluamatta", vastasi Madeline.
Madeline sovitti vaippansa siten, että voi maata sen päällä, ja asettui odottamaan tapausten kulkua. Takaa kuului heikkoa kivien rapinaa. Hän kääntyi ja näki Helenin liukuvan erästä töyrästä alas hämillään olevan ja huolestuneen cowboyn kanssa. Helen tuli kyyryssä siihen paikkaan, missä Madeline oli, ja sanoi: "Aion katsoa, mitä tapahtuu, vaikka sitten kuolisinkin yrityksessä! Minä voin kestää sen, jos sinäkin." Hän oli kalpea ja silmät olivat suuret. Ambrose kiroili cowboyta, joka oli päästänyt tytön luotaan. "Ota vaari hänestä ja toimi olosuhteiden mukaan", vastasi toveri ja katosi kalliorykelmiin. Huomatessaan puheet hyödyttömiksi Ambrose valmistautui ankarana ja sankarillisena viemään Helenin takaisin toisten luo. Hän tarttui tyttöön. Raivostuneena ja silmät leimuten kuiskasi Helen:
"Päästäkää minut! Majesty, mitä tämä hullu tarkoittaa?"
Madeline nauroi. Hän tunsi Helenin ja oli pannut merkille kuiskauksen, koska tavallisissa oloissa Helen olisi puhunut käskevästi eikä matalalla äänellä. Madeline selitti hänelle tilanteen vaatimukset. "Minä ehkä juoksen tieheni, mutta en milloinkaan huuda", sanoi Helen. Näin ollen oli Ambrosen tyydyttävä siihen, että antoi tytön jäädä. Sitten hän velvoitti tyttöä hiljaisuuteen, viipyi tuokion viihdyttämässä Christineä ja palasi sinne missä Madeline oli piilossa. Hän oli ollut siellä tuskin hetkeä, kun hän kuiskasi:
"Guerillat ovat tulossa."
Madelinen piilopaikka oli hyvässä suojassa, jos joku olisi katsahtanut sinne alhaalta päin. Hän saattoi kurkistaa jonkinlaisen rintavarustuksen yli, männynlatvoissa olevan aukon läpi — latvat ulottuivat kalliolle saakka — sekä nähdä mainiosti leiripiirin ja sen ympäristön. Pian hevosten kavioiden ääni kiihdytti hänen valtimonsa lyöntiä ja sai hänet katselemaan tarkemmin alapuolella olevia cowboyta.
Vaikka hänellä oli vihiä siitä menettelytavasta, mitä Stewart ja hänen miehensä aikoivat seurata, ei hän ollut mitenkään valmistautunut siihen välinpitämättömyyteen, jota hän huomasi. Frank nukkui tai oli nukkuvinaan. Kolme cowboyta hoiti laiskasti ja välinpitämättömästi joitakin tehtäviään leiritulen ääressä. Nick Steele istui selkä pölkkyä vasten ja poltti piippuaan. Nels näytti puuhailevan jonkin mytyn kanssa. Stewart pyöritti itselleen savuketta. Montylla ei ollut sillä haavaa ilmeisesti mitään tehtävää lukuunottamatta viheltämistä. Koko seura vaikutti huolettoman välinpitämättömältä.