Hevosten kavioiden ääni koveni ja kopse hidastui. Eräs cowboy osoitti polkua alas, jonnepäin toverit käänsivät päänsä ja jatkoivat sitten hommiaan.
Pian tuli leiriin pörröinen ja tomuinen hevonen, jonka selässä oli laiha, rääsyinen, tumma ratsastaja, ja pysähtyi sinne. Meksikolaisratsastajat tulivat yhdessä rivissä ja pysähtyivät johtajan taakse. Cowboyt katsahtivat ylös ja guerillat katsoivat alas. Etumainen guerilla sanoi juhlallisesti hyvää päivää. Madeline tunsi Don Carlosin äänen. Don Carlosin siro kumarrus Stewartille oli myöskin entisensä tapainen. Muutoin ei Madeline olisi voinut tuntea tätä kömpelöä ja kehnosti pukeutunutta meksikolaista entiseksi hienoksi vaqueroksi.
Stewart vastasi tervehdykseen espanjaksi ja heilauttaen kättään leiritulta kohti lisäsi englanniksi: "Astukaa alas ja syökää!"
Guerillat olivat nopeita noudattamaan kehoitusta. He kasaantuivat tulen ääreen, hajaantuivat pieneen piiriin ja kyyköttivät maassa pannen aseet viereensä. Ulkonaiselta olemukseltaan he olivat samanlaisia kuin se guerillajoukko, joka oli vienyt Madelinen kunnaille. Tämä joukko oli vain suurempi ja paremmin aseistettu. Lisäksi olivat miehet aivan yhtä nälkäisiä ja yhtä villejä sekä kurjia. Cowboyt eivät olleet sydämellisiä ottaessaan vastaan nämä vieraat, mutta he olivat vieraanvaraisia. Erämaan lakina oli aina ollut antaa ruokaa ja juomaa matkaaville ihmisille, olivatpa he hukassa olevia, takaa ajettuja tai ajajia.
"Niitä on tuossa joukkueessa kaksikymmentäkolme", kuiskasi Ambrose, "siihen laskettuna neljä valkoista miestä. Sangen merkillinen joukko."
"Näyttävät jokseenkin ystävällisiltä", kuiskasi Madeline.
"Asiat eivät ole tuolla alhaalla sellaiset, miltä ne näyttävät", vastasi Ambrose.
"Ambrose, sanokaa minulle — selittäkää asia minulle. Nyt on mainio tilaisuus."
"Kyllä. Mutta muistakaa, että Gene antaa minulle kyydin, jos saa tietää, että annoin teidän katsella niitä. No, nyt Gene katselee siivosti noita kurjia pahuksia, kun ne saavat tukevan aterian. He ovat vain joukko vasikan varkaita. Rajan toisella puolen he ovat rosvoja. Toiset ovat vain kehnoja lakiheittoja. Tämä kapinapetkutus ei mene meihin. Minä haluaisin nähdä ensin, ennen kuin uskoisin, että sekarotuiset tappelevat. He ovat vain paatuneita varkaita ja he varastaisivat toiselta peitteen tai tupakat. Gene luulee, että he vainoavat teitä naisia — viedäkseen teidät mukaansa. Mutta Gene… Gene on ollut hieman ajatuksissaan viime aikoina."
Mikä olikin Don Carlosin ja hänen miestensä salainen syy, ei se estänyt heitä pitämästä suuressa arvossa runsasta ruokamäärää. Joka mies söi kaiken, minkä saattoi sillä kertaa syödä. He lörpöttelivät kuin joukko papukaijoja ja jotkut olivat iloisiakin. Sitten, kun jokainen alkoi pyörittää ja polttaa välttämätöntä savuketta, tapahtui sukkela muutos. He polttivat ja katselivat pitkin leiriä, metsiin, ylös kallion huipuille ja taaksensa joutilaisiin cowboyhin. He odottivat jotakin.