Ambrose sysäisi hiljaa Madelinea:
"Älkää nyt jättäkö mitään huomaamatta. Gene on uhmannut häntä. Katsokaa! Luulen että tuo sekarotuinen ei ymmärrä selvää kieltä. Katsokaa Nelsiin ja Montyyn! Tämä on suurta — katsokaahan heitä! Aivan yhtä levollisia ja tyyniä. Se tarkoittaa sitä, että joka lihas on kuin pingoitettu vuota. He tarkkaavat vastustajiaan silmillä ja näkevät sekarotuisten kaikki aivoitukset. Nyt ei ole kynnenleveyttä sekarotuisten ja helvetin välillä!"
Don Carlos katsoi Stewartia pitkään ja ilkeästi, sitten hän nakkasi päänsä taaksepäin, heilautti ylös sombreron ja hänen ilkeä hymynsä paljasti välkkyvät hampaat.
"Miehet!" huusi hän.
Stewart hyppäsi hänen kimppuunsa. Guerillan huuto kuristui kurkkuun. Seurasi raju taistelu, raskaita, läiskähtäviä iskuja ja Don Carlos oli lyöty maahan. Stewart hyppäsi taaksepäin. Hän kulki kyyryssä ja kiljui guerilloille. Sillä hetkellä olivat Nels ja Monty Stewartin sivuilla. Molemmat olivat kumarruksissa, kädet revolverien kädensijoilla. Nelsin läpitunkeva kiljaisu tuntui halkaisevan Montyn karjunnan. Sitten he vaikenivat ja kaiku kajahti kallionhuipuilta. Noiden kolmen miehen hiljaisuus, jotka hiipivät kuin hyppäämäisillään olevat tiikerit, oli uhkaavampi kuin hermoja kiduttavat kiljahdukset.
Sitten guerillat epäröivät, hajaantuivat ja juoksivat hevosiaan kohti. Don Carlos pyörähti maassa ympäri, nousi ja hoiperteli pois päästen toisen avulla ratsunsa selkään. Hän katsoi taakseen ja hänen kalpeat kasvonsa olivat kuin aikeissaan ehkäistyn paholaisen. Koko joukko joutui liikkeeseen ja oli hetken kuluttua tiessään.
"Minä tiesin sen", selitti Ambrose. "En ole milloinkaan nähnyt sekarotuista, joka uskaltaisi ryhtyä ampumaan. Tässä oli hieman kuumat paikat. Luulen, neiti Hammond, että meillä oli hyvä onni, kun vältimme kaikki selkkaukset. Genellä on omat tapansa niin kuin olette nähnyt. Me menemme karjatalolle ehkä parissa silmänräpäyksessä."
"Miksi?" kuiskasi Madeline hämmästyneenä.
"Koska guerillat varmaan saavat rohkeutensa takaisin", vastasi Ambrose. "Se on heidän tapansa. Muuten ei kolme cowboyta voisi tyrmistyttää kokonaista joukkoa kuten nyt. He ovat pelkurimaisia. Mutta minä luulen, että me olemme nyt suuremmassa vaarassa kuin ennen, ellemme pääse hyvää vauhtia vuorta alas. Noin! Gene kutsuu. Tulkaa!"
Helen oli liukunut alas eikä ollut sen takia nähnyt viime näytöstä pienestä leiridraamasta. Näytti kuitenkin siltä, että hänen kiihotuksenkaipuunsa oli tyydytetty, sillä hänen kasvonsa olivat kalpeat ja hän vapisi kysyessään, olivatko guerillat menneet.