Kun Madeline karjatalolle mennessään kulki alemman järven ohi, näki hän Stewartin kävelevän huolettomana rannalla. Kun cowboy huomasi auton lähestyvän, heräsi hän äkkiä tarkoituksettomasta maleksimisestaan ja katosi nopeasti pensaikon varjoon. Tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, jolloin Madeline oli nähnyt hänen välttävän kohtaamista. Tapaus oli jollakin tavoin kiusannut Madelinea, vaikka se tuotti hänelle huojennusta. Hän ei halunnut tavata Stewartia silmästä silmään.
Hänestä oli ärsyttävää ajatella, että Stillwellillä oli jotakin sanottavana Stewartin puolustukseksi. Vanha karjanhoitaja oli huolissaan. Useita kertoja hän oli koettanut ryhtyä Madelinen kanssa keskusteluun Stewartista, mutta Madeline oli välttänyt.
Kun päivät kuluivat edelleen, pysyi Stewart karjatalolla osoittamatta entistä uskollisuutta työhönsä. Madeline ei heltynyt. Hän ei voinut kunnioittaa Stewartia niinkuin ennen, hän ei tarvinnut cowboyta karjatalolla ollenkaan. Hän ei milloinkaan halunnut puhua cowboylle, nähdä häntä tai ajatella häntä.
Douglasista saapunut sähkösanoma, joka ilmoitti Alfredin ja papin tulon, lopetti Madelinen mietiskelyt, ja hän tunsi jonkin verran samaa kiihtymystä kuin Florence Kingsley. Cowboyt olivat innokkaita ja lörpötteleviä kuin tytöt. Sovittiin siten, että häämenot suoritettaisiin Madelinen suuressa eteishuoneessa ja päivällinen viileällä, kukkastuoksuisella patiolla.
Alfred ja hänen pappinsa tulivat karjatalolle suuressa valkoisessa autossa. Häävalmistukset saivat Alfredin iloisen hyväksymisen. Kun hän oli saanut kuulla kaiken, mitä Florencella ja Madelinella oli sanottavana, tahtoi hän saada cowboyt sulhaspojiksi. Hän oli uteliaan innostunut saadakseen tietää kaiken, mitä Madelinen vieraat olivat tehneet ja mitä heille oli tapahtunut. Hänen terävä, Madelineen kohdistunut katseensa kävi lempeämmäksi, kun sisar puhur kaikesta.
Seuraavana päivänä Alfred ja Florence vihittiin. Florencen sisar ja ystävät El Cajonista olivat läsnä. Alfredin toivomus oli, että Stewart olisi läsnä juhlamenoissa. Madelinea huvitti panna merkille cowboyden innostus. Heistä häät olivat epätavallinen ja vaikuttava tilaisuus. Madeline rupesi paremmin ymmärtämään niiden luonnetta, kun cowboyt heittivät arastelun ja suutelivat morsianta. Koko elämässään Madeline ei ollut nähnyt morsianta suudeltavan niin paljon ja niin sydämellisesti eikä myöskään nähnyt ketään morsianta niin säteilevänä, tukka epäjärjestyksessä ja onnellisena. Kun Madeline oli saanut pujotelluksi cowboyden puristuksen läpi lausuakseen onnittelunsa, sai hän Alfredilta karhun syleilyn ja suudelman. Se näytti lumoavan cowboyt. Kasvot hehkuvina he hyökkäsivät Madelinen kimppuun poikamaisen rohkeina. Hetkeksi hänen sydämensä hypähti kurkkuun. Näytti siltä kuin he saattaisivat suudella häntä. Yht'äkkiä Madelinen vaistomainen vastustus tulla vieraiden suudeltavaksi taisteli todellisen lämpimän ja hauskutusta rakastavan halun kanssa antaa cowboyden saada tahtonsa perille. Mutta hän näki Stewartin pysyttelevän joukon taustalla ja jokin seikka — jokin synkkä ilme kummastutti Madelinea samalla kun se jäädytti hänen halunsa olla ystävällinen. Sitten hän ei tiennyt, mikä muutos oli tullut hänen kasvoihinsa ja käytökseensä, mutta hän näki Montyn väistyvän arkana ja muiden cowboyden vetäytyvän sivulle antaakseen hänen mennä edellä patiolle.
Päivällinen alkoi rauhallisesti cowboyden osoittaessa toisaalta hämmennystä, toisaalta ahnasta ruokahalua. Viini irroitti kuitenkin heidän kielensä siteet.
Stillwellin olemus oli nyt yhtä ainoata suurta hymyä. Hän oli niin tyytyväinen että näytti olevan kyynelten partaalla. Hän puheli sitä ja tätä kunnes tuli nostaneeksi lasinsa:
"Ja nyt, tytöt ja pojat, juokaamme kaikki morsiamen ja yljän kunniaksi, että he saisivat onnea ja menestystä, hyvää terveyttä ja pitkän elämän. Ei kukaan mies, joka uhkuu punaista verta ja todellista elämän henkeä, voisi vastustaa Lännen tyttöä, hyvää hevosta ja Jumalan vapaata luontoa — tätä avonaista maata täällä. Nyt, ystävät, juodaan!"
Ulkopuolelta kuuluva kavioiden raskas töminä sai Stillwellin vaikenemaan ja pysähdyttivät hänen kohotetun kätensä siihen paikkaan.