"Kelle ne kuuluvat?" kysyi Madeline.
"Nuoko elukat? No, Danny Mainsille", vastasi Stillwell yskäisten tavalla, joka osoitti hämmennystä.
"Danny Mainsille?" kertasi Madeline ihmetellen.
"Niin."
Stillwell ei tosiaan ollut oma itsensä.
"Onko Danny Mains täällä?" kysyi Madeline uteliaana.
Hän muisti miehen, joka ampui tai joka ammuttiin sinä surkeana yönä asemalla.
Vanha karjanhoitaja nyökkäsi synkästi.
"Kyllä, hän on täällä — niin on asia. Tulla tuiskahti tänne kukkuloilta ja tahtoi nähdä Bonitaa. Hänkin on päästään pyörällä sen pienen mustasilmäisen hepsakan takia. Minä vein hänet sisään katsomaan Bonitaa. Hän on ollut siellä jo enemmän kuin puoli tuntia."
Stillwellin tasapaino oli ilmeisesti häiriintynyt. Madelinen uteliaisuus muuttui täydelliseksi kummastukseksi, joka jätti hävitessään vapisuttavan varoituksentunteen. Hän pidätti henkeään. Tuhannet ajatukset tungeskelivat hänen mielessään saadakseen itselleen selvän ilmaisumuodon.