Tuli yö. Mutta nyt valkoiset, säälimättömät tähdet pettivät hänet. Silloin hän etsi oman huoneensa yksinäisyyttä ja pimeyttä ollakseen siellä silmät auki ja odottamistaan odottaen. Äänetön pimeys vallitsi niin kauan, että kun ikkunanpuoliskot näyttivät harmailta, luuli hän, että se oli vain kuvittelua ja ettei sarastus tulisi milloinkaan. Hän rukoili, ettei aurinko nousisi, ettei se alkaisi lyhyttä, kaksitoistatuntista vaellustaan sitä maillemenoa kohti, joka olisi kohtalokas Stewartille. Mutta aamu valkeni, hänen mielestään säälimättömästi. Päivä oli tullut ja nyt oli torstai!
Puhelimen terävä ääni sai hänet hätkähtämään.
"Halloo — halloo — neiti Majesty!" kuului kiireinen vastaus. "Täällä puhuu Link. Sanomia teille. Suotuisia, sanoi sähköttäjä. Minä tuon autolla. Minä tulen yhtenä suhinana."
Siinä kaikki. Madeline kuuli kuulotorven kolahduksen. Hän halusi tietää enemmän, mutta oli mittaamattoman kiitollinen niinkin paljosta! Suotuisia! Stillwellillä oli siis ollut menestystä. Madelinen sydän hypähti. Tuntui kuluvan tuhat vuotta pukeutumiseen. Aamiainen ei merkinnyt hänelle mitään, paitsi että se auttoi häntä kuluttamaan laahustavia minuutteja.
Lopulta matala surina, joka kohosi nopeasti jyrinäksi, ilmoitti auton tulon. Hän näki cowboyn kypärä taaksepäin sysättynä ja mies katsoi häneen kylmästi. Hän antoi kimpun sähkösanomia. Madeline repi ne auki vapisevin sormin ja alkoi lukea nopein, sumein silmin. Jotkut olivat Washingtonista ja vakuuttivat, että hänen hyväkseen ryhdyttäisiin kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin. Eikö hän ollenkaan löytäisi Stillwellin tiedonantoa? Se oli viimeisenä. Se oli pitkänlainen ja kuului:
"Ostanut Stewartin vapaaksi. Järjestänyt myöskin hänen siirtämisensä sotavankina rajan yli. Kumpikin asia virallisesti vahvistettu. Hän on turvassa, jos saamme tiedon hänen vangitsijoilleen. Ei varmaa, olenko päässyt heidän yhteyteensä. Te menette Linkin kanssa Agua Prietaan. Ottakaa espanjalaiset tiedonannot, jotka on lähetetty teille. Ne suojaavat teitä ja tekevät Stewartin vapauttamisen varmaksi. Ottakaa Nels mukaanne. Älkää pysähtykö minkään edessä. Sanokaa Linkille kaikki — antakaa hänen ajaa autoa.
Stillwell."
"Lukekaa", sanoi hän lyhyesti antaessaan sähkösanoman Linkille. Tämä tutki sen tarkasti ja katsoi sitten kummastuneena emäntäänsä.
"Link, tunnetteko te tiet ja polut — erämaamatkan tästä Agua Prietaan?" kysyi Madeline.
"Sehän on vanha tepastelupaikkani. Tunnen Sonoran myöskin."