Kerran Madeline huudahti vasten tahtoaan eräässä pahassa paikassa:
"Oh, aika rientää!"
Link Stevens katsahti häneen, ikään kuin häntä olisi moitittu. Miehen silmät loistivat kuin teräksen välähdys jäähän. Ehkä tuo Madelinen huomautus oli tarpeen. Ainakin hän pani auton suorittamaan näennäisesti mahdottomia tekoja. Hän kulki rotkojen ympäri, hän sai koneensa kiipeämään vuoren jyrkkiä vieruja ylös. Madeline tunsi että hän leijaili, purjehti, ajelehti, hoiperteli silloinkin kun meni eteenpäin nopeasti kuin salama. Hänen kätensä ja käsivartensa olivat liikkumattomat vuorenraskailta tuntuvien painojen alla. Tuli pitkä, tiedoton vaihe, josta hän heräsi tunteakseen käsivarren kannattavan häntä. Sitten hän virkistyi. Lykäten pois päähineen hän hengitti taas vapaasti ja tointui täydelleen.
Auto vieri lavealla tiellä kaupungin liepeillä. Madeline kysyi, mikä paikka se oli.
"Douglas", vastasi Link. "Ja juuri tuolla toisella puolella on Agua Prieta!"
Nimi näytti typerryttävän Madelinen. Hän ei kuullut enempää ja näki vain vähän, kunnes auto pysähtyi. Nels puhui jollekulle. Khakipukuisten sotilaiden näkeminen virkisti Madelinea. Hän oli rajaviivalla Yhdysvaltain ja Meksikon välissä ja mies, jonka Nels ilmeisesti oli lähettänyt asialle, palasi ja sanoi että upseeri tulisi heti. Ratsuväen upseeri lähestyi autoa, tuijotti tulijoita ja otti sombreron päästään.
"Voitteko sanoa minulle jotakin Stewartista, amerikkalaisesta cowboysta, jonka kapinalliset ottivat vangiksi muutamia päiviä sitten?" kysyi Madeline.
"Kyllä", vastasi upseeri. "Rajan toisella puolen oli kahakka liittoutuneiden komppanian ja suuren guerilla- sekä kapinallisjoukon välillä. Liittoutuneet ajettiin länteen rajaa pitkin. Stewartin ilmoitetaan taistelleen uhkarohkeasti ja joutuneen vangiksi. Hänet tuomittiin Meksikossa. Hän on tunnettu täällä pitkin rajaa, ja uutinen hänen vangitsemisestaan on herättänyt kiihtymystä. Me teimme kaikkemme saadaksemme hänet vapaaksi. Guerillat pelkäsivät teloittaa hänet täällä ja luulivat, että hänet autettaisiin pakoon. Muuan sotaväenosasto vei hänet mukanaan Mezquitaliin."
"Hänet tuomittiin ammuttavaksi torstaina auringon laskiessa — tänä iltana?"
"Niin. Huhuttiin, että se oli henkilökohtaista kostonhimoa Stewartia vastaan. Valitan, etten voi antaa teille varmaa tietoa. Jos olette Stewartin ystäviä — sukulaisia — voisin keksiä…"