"Olen hänen vaimonsa", keskeytti Madeline. "Oletteko hyvä ja luette nämä?" Hän antoi sähkösanomat. "Neuvokaa minua — auttakaa minua jos voitte!"
Katsahtaen Madelineen upseeri otti sähkösanomat. Hän luki muutamia ja vihelsi hiljaa hämmästyksissään. Hänen käytöksensä tuli nopeaksi, valppaaksi ja vakavaksi.
"Minä en ymmärrä näitä, kun nämä on kirjoitettu espanjaksi. Mutta minä tunnen alla olevat nimet." Hän silmäili nopeasti muut. "Niin, nämä merkitsevät, että Stewartin vapauttaminen on hyväksytty. Ne selittävät salaperäiset huhut, joita olemme kuulleet täällä. Sekarotuisten kavallusta! Jostakin omituisesta syystä eivät kapinallisten neuvoston käskyt ole ehtineet määräpaikkaansa. Me kuulimme tietoja Stewartin vaihtamisesta, mutta siitä ei tullut mitään. Tulkaa, minä lähden mukananne kenraali Salazarin, komentavan kapinallispäällikön luo. Minä tunnen hänet. Ehkä voimme saada selville jotakin."
Link antoi auton mennä huristen rajan poikki Meksikon alueelle. Valkoinen tie vei Agua Prietaan, kaupunkiin, jossa oli värilliset seinät ja katot. Vuohet, porsaat ja hiirihaukat pakenivat koneen jyrinän edestä. Alkuasukasnaiset mustissa vaipoissaan kurkistelivat rautaristikkoisten ikkunoiden läpi. Miehet, joilla oli suuren suuret sombrerot, puuvillapaidat, ja -housut, kirkasväriset vyöt uumillaan ja sandaalit jalassaan seisoivat liikkumattomina ja katselivat autoa. Tie päättyi suunnattomaan plazaan, jonka keskellä oli ympyränmuotoinen rakenne, joka muistutti karja-aitausta. Se oli härkätaistelunäyttämö, jossa pantiin toimeen härkätaisteluja. Nyt se näytti olevan leiripaikkana. Rääsyisiä, siistimättömiä kapinallisia oli kaikkialla ja koko nelikulmio oli sirotettu täyteen telttoja, myttyjä, vaunuja ja aseita. Siellä oli hevosia, muuleja, aaseja ja härkiä.
Paikka oli niin täynnä, että Linkin oli pakko ajaa hitaasti aitauksen sisäänkäytävälle. Madeline näki vilaukselta telttoihin sisälle, sitten hänen näköalansa peitti utelias, tunkeileva väkijoukko. Upseeri hypähti autosta ja raivasi tiensä käytävälle.
"Link, tiedättekö tien Mezquitaliin?" kysyi Madeline.
"Kyllä, minä olen käynyt siellä."
"Miten kaukana se on?"
"Noo, ei niin kovin kaukana", mumisi toinen.
"Link! Kuinka monta mailia?" rukoili Madeline.