"Ah, siitä tulee kaunista!"
Montes otti liinan kapinallisen kädestä. Hän hehkui ja oli kiihkoissaan, hänen silmissään näkyi omituinen, pehmeä, kylmä väläys, hänen äänensä oli matala ja jännittynyt. Hän koki nyt jotakin, joka oli loistavaa hänelle.
"Minä heilautan liinaa, señora. Se on merkkinä. Se näkyy alhaalla tien toisessa päässä. Stewartin vanginvartija näkee merkin, ottaa pois Stewartin raudat, päästää hänet irti ja avaa oven, että hän voi lähteä kävelemään. Stewart on vapaa. Mutta hän ei tiedä sitä. Hän odottaa kuolemaa. Koska hän on urhoollinen mies, menee hän suoraan sitä päin. Hän kävelee tätä tietä. Kävellessään hän odottaa joka askelella, että häntä ammutaan joltakin tuntemattomalta suunnalta. Mutta hän ei pelkää. Minä olen nähnyt El Capitanin taistelevan sotakentällä. Mitä on kuolema hänelle? Ah, eikö ole suurenmoista nähdä hänen tulevan esiin — kävelevän tietä alas? Señora, te saatte nähdä, millainen mies hän on! Koko matkan hän odottaa kylmää, nopeata kuolemaa. Täällä tien tässä päässä hän kohtaa kauniin rakastettunsa!"
"Eikö ole mitään — mitään erehtymisen mahdollisuutta?" änkytti Madeline.
"Ei mitään. Määräykseeni sisältyi, että aseista otetaan panokset pois."
"Don Carlos?"
"Hän on raudoissa ja saa vastata kenraali Salazarille teostaan", vastasi Montes.
Madeline katsoi alas autiolle tielle. Miten omituista nähdä auringon viimeinen punertava hehku vuoristojonon harjan yläpuolella! Ajatus tästä auringonlaskusta oli kiduttanut häntä. Se oli kuitenkin ohi, ja nyt oli siitä jäljelle jäänyt valo kirkasta, kaunista ja ennustavaa.
Sydän sekä ilon että tuskan vallassa hän näki Montesin heilauttavan liinaa.
Sitten hän odotti. Mitään ei näkynyt alhaalla yksinäisellä tiellä. Huoneessa hänen takanaan oli ehdoton hiljaisuus. Miten kauhistavan, loputtoman pitkältä tuntui odottaminen! Ei milloinkaan vastaisessa elämässään hän unohtaisi omituisia, sini-, valko- ja vaaleanpunaseinäisiä taloja värillisine kattoineen. Tuo tomuinen, paljas tie muistutti muuatta Pompejin avonaista katua ja kuvasti vuosisatoja kestänyttä yksinäisyyttä.