Veli suuteli häntä, ilmeisesti hämmästyneenä hänen vakavuudestaan. Ja itse asiassa oli Madeline hämmästynyt itsekin.
"Jos todella huolit — jos todella haluat auttaa minua, olen sanomattoman iloinen. Tämä on hienoa! Florence tulee aivan villiksi. Ja se sekarotuinen ei vaivaa minua enää. Majesty, aivan pian joku arvonimellä varustettu veitikka tulee kuluttamaan rahojasi. Minä voin yhtä hyvin ottaa vähän ennen kuin hän saa ne kaikki", lopetti hän leikillisesti.
"Mitä sinä tiedät minusta?" kysyi sisar hilpeästi.
"Enemmän kuin luuletkaan! Vaikka olemmekin hukkuneet tänne ihastuttavaan Länteen, saamme me sentään uutisia. Jokainen tietää Anglesburyn asian. Ja sen Dagon herttuan, joka ajoi sinua takaa yli Euroopan, ja että lordi Castleton on nyt liikkeellä ja näkyy lisäksi olevan voiton puolella. Miten on asianlaita, Majesty?"
Madeline huomasi veljen iloisessa puheessa ivaa. Ja syvällä Alfredin etsivässä katseessa hän näki liekin. Hän kävi miettiväiseksi. Hän oli unohtanut Castletonin ja ylhäisöpiirit.
"Alfred", aloitti hän vakavasti. "En luule että kukaan arvonimellä varustettu herrasmies milloinkaan kuluttaa minun rahaani niin kuin sinä ilmaiset asian hienosti."
"Minä en välitä siitä. Vaan sinusta!" huudahti veli intohimoisesti ja tarttui sisareen niin rajusti, että tämä hämmästyi.
"Sano minulle, miten tulit saaneeksi tietoja minusta täällä syrjässä? Olin hämmästynyt huomatessani neiti Kingsleyn tuntevan minut Majesty Hammondina."
"Luulen että se oli sinulle yllätys", vastasi veli naurahtaen. "Minä kerroin Florencelle sinusta — annoin hänelle sinun kuvasi. Ja tietysti, koska hän oli nainen, näytteli hän kuvaa ja puhui sinusta. Sitten, rakas sisareni, me saamme sanomalehtiä tänne silloin tällöin ja me osaamme lukea. Sinä et ehkä tiedä, että sinä ja ylimystöystäväsi olette tarkan huomion kohteina Yhdysvalloissa yleensä ja lännessä erikoisesti. Sanomalehdet ovat täynnä tietoja sinusta ja mahdollisesti niissä on koko joukko sellaista, mitä et ole milloinkaan tehnyt."
"Tuo Stewart tiesi myöskin minusta."