"No mitä sitten?" Stillwell katsoi cowboyhinsa. "On yhtä varmaa kuin tuo sinun punainen nenäsi, ettei Gene ratsastanut päistäriköllä."
"Kuka sanoi että hän ratsasti? Muukin käy vanhaksi kuin sinun silmäsi. Seuraahan vain jälkiä. Tule mukaan."
Stillwell käveli hitaasti pää painuneena ja mutisten itsekseen. Noin kolmenkymmenen askelen päässä leiritulesta hän pysähtyi äkkiä ja lysähti taas polvilleen. Sitten hän ryömi pitkin maata ilmeisesti tutkien jälkiä.
"Nels, kuka tahansa olikin Stewartin hevosen selässä, hän tapasi jonkun. Ja he menivät eteenpäin yhdessä, mutta eivät laskeutuneet alas hevosiltaan."
"Jokseenkin hyvin päätelty", vastasi cowboy.
Stillwell nousi ylös ja käveli nopeasti vasempaan hakemaan muutamia vitsoja, pysähtyi ja katseli lounaaseen ja tuli sitten takaisin. Hän katseli järkkymätöntä cowboyta.
"Nels, en pidä tästä vähääkään", murisi hän. "Jäljet menevät suoraan Peloncilloon päin."
"Varmasti", vastasi Nels.
"No?" jatkoi Stillwell kärsimättömästi.
"Luulen että tiedät, mikä hevonen on tehnyt toiset jäljet?"