"Kyllin lähellä ei ole turvallista. Villejä härkiä! Olen iloinen että tulitte, tytöt. Majesty, mitä ajattelet tästä karjajoukosta?"
Madeline saattoi tuskin vastata mitä ajatteli, sillä melu, tomu ja lakkaamaton liike hämmensi hänet.
Ammuminen ja mylviminen, sarvien ritinä ja kavioiden töminä, karjan tomuinen tuoksina ja kiitävät cowboyt saivat Madelinen hämmentymään ja pelottivat häntä vähän. Mutta hän tunsi innokasta mielenkiintoa ja aikoi pysyä siinä, kunnes itse näkisi, mitä tämä sekasotku merkitsi.
"Aiotteko viipyä kauemmin?" kysyi Florence. Saatuaan myöntävän vastauksen hän varoitti Madelinea: "Jos karannut härkä tai vihainen lehmä tulee, antakaa hevosenne mennä. Se osaa mennä pakoon."
Tämä antoi tilanteelle lisäkiihdytystä ja Madeline syventyi näytelmään. Suuri karjajoukko näytti kuohuvan kuin vesipyörre. Tapahtui niin monta asiaa ja niin nopeasti, ettei Madeline voinut nähdä kymmenettä osaakaan siitä mitä tehtiin. Näytti siltä että ratsastajat tunkeutuivat laumaan ja ajoivat karjan hajalle. Madeline näki erään cowboyn, joka ratsasti valkoisella hevosella ja ajoi takaa härkää. Hän pyöritti lassoa päänsä ympäri ja viskasi sen menemään. Köysi lensi ja silmukka tarttui härän jalkaan. Valkoinen hevonen pysähtyi äkkiä ja härkä kaatui tomuun. Nopeasti kuin leimaus oli cowboy satulasta maassa ja tarttuen härän jalkoihin hän sitoi ne köydellä. Kaikki oli tehty miltei ajatuksen nopeudella. Toinen mies tuli mukanaan polttorauta. Hän sovitti sen härän kupeeseen ja rauta kärvensi nahkaa. Madeline näki savun nousevan ja näky sai hänet sävähtämään sekä tuntemaan halun kääntyä poispäin.
"Katsokaa, neiti Hammond, tuolla on Don Carlos!" sanoi Florence. "Katsokaa tuota mustaa hevosta!"
Madeline näki tummakasvoisen meksikolaisen ratsastavan ohi. Tämä oli liian kaukana hänestä, että olisi erottanut kasvonpiirteet, mutta mies muistutti italialaista rosvoa. Hän ratsasti mainiolla hevosella.
Stillwell ratsasti tyttöjen luo ja tervehti heitä kovaäänisesti.
"Aivan keskellä tuoksinaa, mitä? No, tämä on tosiaan hienoa. Olen iloinen, neiti Majesty, kun ette pelkää tomua tai palavan nahan hajua."
"Ettekö voisi merkitä vasikoita vahingoittamatta niitä?" kysyi Madeline.