"He menevät Don Carlosin karjatalolle ja antavat meidän ratsastaa yksin kotiin", huomautti Florence.
"Onko sinulla jotakin sitä vastaan?" kysyi Madeline.
"Ei, eipä juuri. Meillä on maan nopeimmat hevoset. Ei, minulla ei ole mitään sitä vastaan. Mutta en halua ollenkaan tilannetta, josta Gene Stewart ajattelee…"
Florence lopetti vältellen. Madeline ei tahtonut saada asiaa selville, vaikka hänellä oli jonkinlaisia pahoja aavistuksia. Stillwell tallusti sisälle tärisyttäen lattiaa suurilla saappaillaan. Alfred seurasi häntä tuoden kaukoputken.
"Ei yhtään hevosta näkyvissä", valitti Stillwell. "Jokin on vinossa. Neiti Majesty, teidän ja Flon on varmaan paras lähteä kotimatkalle. Me voimme soittaa kotiin ja pitää huolta, että pojat tietävät tulostanne."
Alfred seisoi ovella ja tarkasteli kaukoputkellaan harmaata laaksoa.
"Bill, minä näen laumaan kuuluvia hevosia tai nautakarjaa. En voi erottaa kumpia ne ovat. Luulen että meidän olisi parasta kiiruhtaa sinne."
Kumpikin riensi ulos ja sill'aikaa kun hevoset tuotiin esiin ja satuloitiin panivat Madeline ja Florence aamiaisastiat pois ja varustautuivat nopeasti kannuksilla, sombreroilla ja käsineillä.
"Täällä ovat hevoset valmiina", huusi Alfred. "Flo, tämä musta meksikolainen hevonen on mainio."
Tytöt tulivat ulos hyvissä ajoin kuullakseen Stillwellin hyvästit, kun hän astui hevosen selkään ja kannusti. Alfred teki kaiken voitavansa auttaakseen Madelinea ja Florencea hevosen selkään ja ponnahti sitten itsekin ratsaille.