"Luullakseni kaikki on hyvin", sanoi hän hieman epäröiden. "Teidän ei pidä mennä Don Carlosin alueelle. On vain muutamia maileja kotiin."
"Tosiaankin on kaikki hyvin. Me osaamme ratsastaa — emmekö osaakin?" vastasi Forence. "Parempi että pidätte huolta itsestänne."
Alfred kannusti hevostaan ja ratsasti pois.
"Kunhan Bill vain ei unohtaisi soittaa!" huudahti Florence. "Sanonpa, että hän ja Al ovat tosiaan pahanpäiväisesti säikähtyneitä."
Florence laskeutui hevosen selästä ja meni sisälle. Hän jätti oven auki. Madelinen oli vaikea hillitä Majestyä. Madelinea kummastutti, että Florence viipyi kauan sisällä. Vihdoin tuli hän ulos kasvot vakavina ja huulet tiukassa.
"En voinut saada ketään puhelimeen. Ei vastausta. Koetin tusinan kertaa."
"Mitä, Florence!" Madeline oli huolissaan.
"Johdin on katkaistu", sanoi Florence. "En pidä tästä vähääkään. Tässä olen saanut jotakin 'kuvitellakseni', niinkuin Bill sanoo."
Hän mietti hetken ja kiiruhti sitten sisälle palatakseen mukanaan kaukoputki, jota Alfred oli käyttänyt. Hän tarkasteli laaksoa etenkin Madelinen karjatalolle päin. Talon kätkivät matalat, epätasaiset harjanteet.
"Ainakaan ei kukaan voi tuollapäin nähdä meidän lähtevän täältä", mietiskeli hän. "Harjanteilla on mesquitea."