"Oletteko kunnossa?" kysyi hän.
"Luulen niin", vastasi toinen koettaen nauraa. "Jalkani on sidottu."
Tumma veri nousi Stewartin kasvoille ja salama leimahti hänen silmistään. Madeline tunsi hänen irrottavan siteet hänen nilkoistaan. Sanaakaan sanomatta nosti Stewart hänet pystyyn ja sitten Majestyn selkään. Madeline horjui vähän satulassa, tarttui satulannuppiin ja koetti nojata Stewartin olkapäähän. "Älkää hellittäkö", sanoi cowboy. Madeline näki hänen tuijottavan metsään kaikille suunnille. Ja häntä hämmästytti nähdä guerillojen ratsastavan pois. Yhdistäen nämä kaksi tosiasiaa sai Madeline ajatuksen, ettei Stewart eivätkä toisetkaan halunneet tavata jotakuta, joka ilmeisesti pian tulisi aukealle. Stewart ohjasi päistärikön oikealle ja käveli Madelinen sivulla tukien häntä satulassa. Alussa Madeline oli niin heikko ja päästään pyörällä, että tuskin saattoi pysytellä paikallaan. Pian huimaus kuitenkin meni ohi ja hän teki ponnistuksen ratsastaakseen ilman toisen apua. Mutta hänen heikkoutensa ja nyrjähtyneen käsivarren tuska tekivät yrityksen työlääksi.
Stewart oli poikennut polulta ja kulki metsän tiheämpiä osia kohti. Aurinko laski alhaalle ja kultaviiruja ilmestyi mäntyjen väliin. Majestyn kaviot eivät kuuluneet pehmeässä maassa. Metsää alkoivat halkoa pienet syvennykset, jotka kaikki kävivät laidoiltaan viettäviksi ja laajenivat. Pian pehmeä maaperä muuttui kallioiseksi. Hevonen korskui ja nakkeli päätään. Loiskivan veden ääni katkaisi hiljaisuuden. Syvennys laajeni ja pieni puro solisi kivien yli. Majesty korskui taas, pysähtyi ja taivutti päätään.
"Se haluaa juoda", sanoi Madeline. "Minäkin olen janoinen ja hyvin väsynyt."
Stewart nosti hänet satulasta, ja kun heidän kätensä erkanivat, tunsi Madeline jotakin kosteata ja lämmintä. Veri juoksi pitkin hänen käsivarttaan kämmenelle.
"Minusta — vuotaa verta", sanoi hän epävarmasti. "Oi, minä muistan. Käsivarteeni sattui."
Hän piti sitä koholla. Stewartin sormet tuntuivat lujilta ja varmoilta. Hän halkaisi nopeasti märän hihan. Madelinen kyynärvartta oli raapaistu. Stewart pesi veren pois.
"No, ei se tee mitään. Minä olin vain vähän hermostunut. Näin ensimmäistä kertaa omaa vertani."
Toinen ei vastannut mitään repiessään Madelinen nenäliinan kaistaleiksi ja sitoessaan hänen käsivartensa. Madelinesta tuntui turvalliselta. Ja tämän vaikutelman takia hän oli hämmästynyt, kun hän näki Stewartin vapisevan. Stewart seisoi hänen edessään käärien kokoon kaulaliinaansa, joka oli vielä märkä ja josta hän ei koettanut saada pois punaisia tahroja.