Stillwell puhisi ja pyyhki punaisia kasvojaan.
"Jos olisitte kuullut hänen kiroavan Montya tänä aamuna, ette milloinkaan arvaisi häntä uskonnolliseksi. Monty ja Nels ovat tuottaneet Genelle koko joukon huolta viime aikoina. He ovat ärtyneitä ja taistelutuulella siitä lähtien kun Don Carlos ryösti teidät. Varmaankin he tarttuvat asiaan pian ja silloin meillä on pari villiä härkää laitumella. Minulla on hyvällisesti vastuksia!"
"Tehköön Stewart vain salaperäisiä matkojaan vuoristoon. Tässä, Stillwell, on minulla teille uutisia, jotka saattavat antaa teille aihetta vastuksiin. Minulla on kirje kotoa. Sisareni on tulossa tänne luokseni mukanaan joukko ystäviä. He ovat ylhäisiä ihmisiä ja eräs on englantilainen lordi."
"No, neiti Majesty, luulen että me kaikki tulemme iloisiksi saadessamme nähdä heidät", sanoi Stillwell. "Paitsi jos he vievät teidät takaisin Itään."
"Se ei ole luultavaa", vastasi Madeline miettivästi. "Minun täytyy kumminkin mennä joskus takaisin."
Hän luki otteita sisarensa kirjeestä Stillwellille ja lisäsi:
"Helen tuo mukanaan vilkkaan joukon. He vaativat kiihotusta — epätavallista. Pitäkäämme huolta, etteivät he pety. Te otatte pojat uskotuiksenne. Sanokaa heille, mitä on odotettavissa, ja sanokaa heille, miten kaikkeen on suhtauduttava. Minä autan teitä tässä. Haluan, että pojat käyttäytyvät hienoimmalla tavallaan. En välitä, mitä he tekevät, mihin toimenpiteisiin he ryhtyvät suojellakseen itseään, mitä kepposia he keksivät, kunhan eivät vain mene kohteliaisuuden rajojen yli. Haluan, että he näyttelevät osansa vakavasti ja luonnollisesti, ikään kuin he eivät olisi koskaan eläneet toisella tavoin. Vieraani odottavat huvitusta. Ottakaamme heidät vastaan huvittaen. No, mitä sanotte?"
Stillwell nousi kasvot säteillen:
"No, sanonpa että se on hieno ajatus."
"Tosiaan, olen iloinen, että pidätte siitä", jatkoi Madeline. "Tulkaa luokseni taas, Stillwell, kun olette puhunut pojille. Mutta nyt, kun olen ehdottanut sitä, olen hieman peloissani. Te tiedätte, mitä cowboyden huvittelu on. Ehkä…"