"Mitä luulette?" kysyi Helen vakavasti.
"Melkein mitä tahansa", vastasi Dale. "Al tietää nyt varmasti kaiken. Ehkä hän varustautuu lähtemään tänne vuoristoon juuri nyt. Jos hän kohtaa Ansonin, on se hyvä, sillä ei Roykaan silloin ole kaukana. Jos hän taasen kohtaa Royn, ovat he silloin pian täällä. En kumminkaan kehoita teitä odottamaan enoanne hyvinkään pian. Olen pahoillani, mutta olen koettanut tehdä parhaani. Tämä on totisesti hyvin ikävä asia."
"Älkää luulko minua kiittämättömäksi", vastasi Helen nopeasti. Kuinka selvästi Dale olikaan ilmoittanut hänelle, että pakko hyväksyä Dalen vieraanvaraisuus aiheutti Helenille vain kieltäytymyksiä ja vahinkoa. "Olette niin äärettömän hyvä, että tulen olemaan teille ikuisesti kiitollinen."
Dale suoristautui katsoessaan häneen. Hänen katseensa oli tarkkaavainen ja terävä. Hän näytti suhtautuvan Helenin sanoihin kuin johonkin outoon tahi tavattomaan enteeseen. Hänen ei tarvinnut ollenkaan ilmoittaa, ettei hänelle oltu milloinkaan puhuttu siten.
"Teidän on ehkä oltava täällä luonani viikkokausia, — ehkäpä kuukausiakin, jos onnenne on niin huono, että lumi sulkee meidät tänne", sanoi hän hitaasti kuin säpsähtäen tällaista olettamusta. "Olette turvassa täällä. Ei ainoakaan lampaidenvaras voi milloinkaan löytää tätä paikkaa. Haluan viedä teidät turvallisesti Alin luo ja olen melkein varma aikeeni onnistumisesta. Muuten on tässä kauniissa paikassa paljon ruokaa."
"Kauniissako? Tämähän on vallan suurenmoinen!" huudahti Bo. "Olen nimittänyt tätä paratiisiksi."
"Paratiisiksiko?" toisti Dale punniten sanaa. "Olette antanut sille oikean nimen samoin kuin purollekin. Paratiisin joki! Olen ollut täällä kaksitoista vuotta löytämättä sopivaa nimeä kodilleni, ennenkuin te sen sanoitte."
"Ah, miten se minua ilahduttaakaan!" vastasi Bo loistavin silmin.
"Syökää nyt", sanoi Dale. "Tulette varmasti pitämään tuosta kalkkunasta."
Puhtaalle tervavaatteelle oli asetettu höyryäviä ja hyvältä tuoksuavia astioita — paistettua kalkkunaa, kuumia keksiä ja kastiketta, perunamuhennosta, joka oli yhtä valkoista kuin kotona, muhennettuja kuivattuja omenoita, voita ja kahvia. Tämä runsas ateria hämmästytti ja ilahdutti tyttöjä. Maistettuaan paistettua villiä kalkkunaa puhkesivat he sellaisiin ylistyksiin, että Milt Dale punastui.