"Minutko villiksi? Ah ei!" hän huudahti. "Mutta jos sellainen nyt olisi mahdollista, niin miten nuo luonnon merkit esiintyisivät?"
"Puhuitte elämäntehtävästänne", vastasi Dale. "Naisen tehtävä on synnyttää lapsia. Jokaisen eläinlajin naarailla on ainoastaan yksi tehtävä — jatkaa sukuaan. Ja luonnolla on ainoastaan yksi tehtävä — nimittäin enentää voimaa, miehuutta, käyttökelpoisuutta lopullista täydellisyyttä kohti, jota ei voida saavuttaa."
"Entä sitten miehen ja naisen sielullinen ja henkinen kehitys, mitä ne ovat?" kysyi Helen.
"Molemmat ovat suoranaisia esteitä luonnon tarkoitukselle. Luonto on aineellinen. Se tahtoo luoda sellaista, minkä pysyväisyydellä ei ole rajoja, mikä elää iankaikkisesti. Se on varmasti luonnon tutkimaton tarkoitus."
"Entä sielu sitten?" kuiskasi Helen.
"Ah! Kun puhutte sielusta ja minä puhun elämästä, tarkoitamme kumpikin samaa. Ollessanne täällä voimme keskustella asiasta vielä lähemmin. Teidän on elvytettävä tietojani."
"Näyttää ainakin siltä kuin minun pitäisi", sanoi Helen hymähtäen. Keskustelu oli muuttanut hänet vakavaksi ja miettiväiseksi. "Mutta luullakseni uskallan kumminkin ruveta unelmoimaan puiden varjossa."
Bo oli katsellut heitä terävillä sinisillä silmillään.
"Nell, kuluu ainakin tuhat vuotta, ennenkuin sinusta tulee villi", sanoi hän. "Mutta minulle riittää viikko."
"Bo, olit jo sellainen ennen lähtöäsi Saint Joesta. Muistat kai vielä tuon opettajan, Barnesin, joka sanoi sinua villikissan ja intiaanin sekasikiöksi? Hän löi sinua viivoittimella."