"Ei milloinkaan, sillä hypähdin syrjään", sanoi Bo punastunein poskin.
"Nell, haluan, ettet kerro minun lapsuuden aikojeni tyhmyyksistä."
"Eihän siitä ole vielä kulunut kuin pari vuotta", huomautti Helen hämmästyneenä.
"Ehkä ei, mutta olin silloin kumminkin lapsi. Lyön vaikka vetoa —" Bo keskeytti äkkiä ja nyökäyttäen päätään taputti hän Tomia selkään ja juoksi sitten tiehensä kallion niemekkeen toiselle puolelle. Helen seurasi häntä hitaasti.
"Kuulehan, Nell", sanoi Bo, kun Helen saapui heidän pieneen viheriään majaansa, "tiedätkö, että tuo metsästäjä kumoo vielä jonkun noista sinun teorioistasi?"
"Ehkä. Myönnän hänen hämmästyttävän, ehkäpä loukkaavankin minua", vastasi Helen. "Mutta ihmettelen, että hän huolimatta selvästä kouluutuksen puutteestaan ei ole raaka eikä karkea. Hän on hyvin alkuperäinen."
"Sisko kulta, herää jo! Mies on aivan ihmeellinen. Voit oppia enemmän häneltä kuin milloinkaan ennen elämässäsi. Minä ainakin tunnen sen. Olen aina vihannutkin kirjoja."
Kun Dale hetkistä myöhemmin ilmestyi näkyviin kantaen muutamia suitsia, juoksi Pedro hänen kintereillään.
"Teidän on mielestäni parasta ratsastaa tuolla entisellä hevosellanne", sanoi hän Bolle.
"Kuten haluatte. Mutta toivoakseni sallitte minun ratsastaa niillä kaikilla vuorotellen."
"Varmasti. Minulla on siellä eräs mustangi, josta varmasti tulette pitämään. Mutta se potkii hieman", vastasi Dale poistuen puistoon päin. Koira katsoi hänen jälkeensä ja sitten Heleniin.