"Itsensä puolustaminen on ensimmäinen vaisto", vastasi Helen hämmästyen vieraita sydämensä sisimmässä liikkuvia tunteita. "Tietysti ryhtyisin taistelemaan elämäni puolesta."
"Aivan niin. Mutta todellisuudessa, kun ajattelen asiaa tarkemmin, en halua kumminkaan ollenkaan, että sellaista tapahtuisi. Mutta jos kumminkin sellaista sattuisi tapahtumaan, kerskailisin siitä."
Heidän keskustellessaan palasi Dale hevosten kanssa.
"Osaatteko panna suitset hevosenne suuhun ja satulan sen selkään?" kysyi hän Bolta.
"En. Taitamattomuuteni tunnustaminen hävettää minua."
"Silloin on teidän opittava tuo taito. Tulkaa tänne ja katsokaa, miten minä satuloin omani."
Bo katsoi hyvin tarkkaavaisesti, miten Dale irroitti suitset hevoseltaan ja sitten hitaasti ja selvästi asetti ne paikoilleen. Sitten hän silitteli hevosensa selkää, levitti huopapeitteen ja käännettyään sen kaksinkerroin sijoitti hän sen paikoilleen selittäen samalla perusteellisesti, millainen sen oikea asento oli. Hän nosti satulan maasta erikoisella tavalla pannessaan sen selkään, ja kiinnitti vihdoin remmit.
"Koettakaa nyt tekin", sanoi hän.
Helenin arvostelusta päättäen olisi voitu luulla, että Bo oli asunut Lännessä koko ikänsä. Mutta Dale pudisti päätään ja pani hänet tekemään sen uudestaan.
"No, tuo onnistui jo paremmin. Satula on tietysti teille liian raskas saadaksenne sen kunnollisesti paikoilleen. Voitte opetella temppua kevyemmällä. Kiinnittäkää suitset nyt sen päähän uudestaan. Älkää pelätkö käsiänne. Ei se pure. Pujottakaa kuolaimet sivultapäin. Kas niin. Näyttäkää nyt, miten nousette satulaan."