"Kuinka minä nyt sinulle nauraisin, Bo. Voit kai nähdä, että olen aivan totinen?"
"Nähdäkö? Houkka, silmänihän ovat täynnä mutaa!" tiuskaisi Bo.. "Mutta minä kuulen ja kyllä minä sinulle vielä näytän."
Dale nauroi myöskin, mutta äänettömästi, eikä Bo, ollen sokea juuri silloin, voinut sitä huomata. Keskustellessaan olivat he vähitellen päässeet asuntoonsa saakka.
Helen heittäytyi pitkäkseen ja nauroi sydämellisemmin kuin milloinkaan ennen, ja kun Helen unhotti arvokkaisuutensa niin kokonaan, että hän kieriskeli maassa, oli asia todellakin nauramisen arvoinen. Dalenkin suuri ruumis vapisi, kun hän haettuaan pyyheliinan ja kasteltuaan sen lähteessä alkoi sillä pyyhkiä mutaa Bon kasvoista. Mutta se ei riittänyt. Bo halusi päästä lähteen vierelle, johon hän polvistui, pesten aluksi silmänsä ja sitten kasvonsa ja lopuksi sotkeutuneet kiharansa.
"Tuo mustangi ei taittanut kumminkaan niskaani, vaikka se onnistuikin tahrimaan kasvoni rapaan. Mutta kyllä minä vielä sille näytän", mumisi hän noustessaan. "Olkaa hyvä ja antakaa tuo pyyheliina minulle nyt. Kuulkaahan, Milt Dale, uskallatteko nauraa minulle?"
"Suokaa minulle anteeksi, Bo. Minähän vain —" Dale laahusti nyt tiehensä pidellen kylkiään.
Bo katsoi hänen jälkeensä ja sitten Heleniin.
"Luullakseni nauraisitte, vaikka mustangi olisi potkinut minut palasiksi ja tappanut", sanoi hän. Mutta sitten hän lauhtui. "Voi minun kaunista ratsastuspukuani! Se on todellakin kamalassa kunnossa! Olen totisesti hirveän näköinen. Nell, minä ratsastin kumminkin tuolla villillä ponilla — tuolla hurjimuksella. Ratsastin sillä, ja se riittääkin minulle. Koeta sinäkin ja naura sitten niin paljon kuin haluat. Hullunkurisen näköistä se mahtoi ollakin. Mutta jos haluat päästä jälleen suosiooni, niin auta minua pukuni puhdistamisessa."
Samana iltana myöhään kuuli Helen Dalen kutsuvan ankarasti Pedroa. Hän tuli hieman levottomaksi, mutta kun ei mitään kummempaa tapahtunut, nukkui hän jälleen. Aamiaista syötäessä selitti Dale:
"Pedro ja Tom olivat levottomia viime yönä. Luultavasti liikuskelee noilla harjanteilla muutamia panttereita. Kuulin niiden kiljuvankin."