"Älä luulekaan sellaista", vastasi Bo.
"Mutta olen nähnyt sinun pakenevan hiirtä!"
"Nell, enkö voi silti pelätä hiirtä, vaikka en pelkääkään harhaa?"
"En ymmärrä, miten."
"No niin, karhuja, panttereita ja muita villejä petoja on vain täällä Lännessä, jossa mieleni on muuttunut", sanoi Bo harkitusti nyökäyttäen päätään.
He väittelivät, kuten usein ennenkin, Helen syiden, terveen järjen ja pidättymisen puolesta ja Bo siitä periaatteesta, että jos nyt kerran taistelu on kysymyksessä, on paras lyödä ensimmäiseksi.
Sinä aamuna, jolloin tämä väittely tapahtui, viipyi Dale kauemmin kuin tavallisesti hevosten kiinniotossa. Kun hän palasi, pudisti hän vakavasti päätään.
"Jotkut pedot ovat ahdistaneet hevosia", sanoi hän ottaessaan satulansa esille. "Kuulitteko niiden korskahtelevan ja juoksevan viime yönä?"
Kumpikaan tytöistä ei ollut kumminkaan ollut hereillään.
"Kaipaan erästä varsaa", jatkoi Dale, "ja aion senvuoksi ratsastaa hieman kauemmaksi."