"Niin, mutta Tomia ei voida syyttää, täti, sillä se on kesyin lemmikeistäni. Sehän koetti tukkia päänsä syliinne ja nuolla kättänne."
"No niin, Milt, en halua sanoa, ettei tuo puuma-lemmikkisi käyttäydy paremmin kuin moni tuntemani ihminen, sillä niin se juuri teki. Mutta sen ulkomuoto ja mitä siitä sanotaan riittävät minulle."
"Mitä kaikkea siitä sitten puhutaan, täti?"
"Silloin kun se ei ole sinun näkyvissäsi, sanotaan sen olevan villin. Se voi kuulemma vainuta ja tappaa jokaisen eläimen, jonka jäljille sen vain päästät."
"Olen opettanut sen sellaiseksi."
"Jätä senvuoksi Tom kotiisi metsään silloin kun tulet käymään luonamme."
Dale lopetti herkullisen ateriansa ja kuunteli vielä hetkisen vanhuksen puhetta. Sitten otti hän pyssynsä ja toisen kalkkunan ja sanoi jäähyväiset. Vanhus seurasi häntä tielle.
"Kai sinä tulet piakkoin jälleen, etkö tulekin? Haluat varmaankin tutustua Alin sisarentyttäreen, joka saapuu tänne viikon kuluttua?"
"Tulen varmasti jonakin päivänä. Täti, oletteko tavannut ystäviäni, noita mormonipoikia?"
"En ole nähnyt heitä enkä haluakaan", vastasi vanhus. "Milt Dale, elleivät muut saa sinua vangituksi, niin tekevät sen varmasti mormonit."