"Väsynytkö! Voin ehkä hieman ollakin juuri tällä hetkellä. Mutta kun Joe Beeman ratsasti luokseni kertomaan teistä, unhotin heti, että olen väsynyt vanha hevoskaakki. En ole ollut näin terve vuosikausiin. Ehkä noin kauniit ja nuoret sisarentyttäret voivat tehdäkin minusta uuden miehen."
"Eno Al, minusta sinä näytät voimakkaalta ja terveeltä", sanoi Bo. "Ja niin nuoreltakin, että —"
"Niin, niin, kyllä tiedän", keskeytti Al. "Näen lävitsenne. Voitte tehdä enonne hyväksi paljonkin. Niin, tytöt, tunnen voivani hyvin. Mutta omituista tämä sittenkin on! Ehkä iloni saada nähdä teidät turvassa silloin, kun tuo kirottu Beasley-roisto —"
Helenin katsoessa häneen vakavasti hänen kasvonsa muuttuivat nopeasti — ja kaikkien näiden tukalien työn, taistelun ja tappioiden vuosien uurtamiin vakoihin yhtyi jotakin, joka ei ollut ikää eikä alistumista, vaan molempien aiheuttamaa surua.
"Viis hänestä kumminkin nyt!" lisäsi Al hitaasti ja lämmin hohde palasi jälleen hänen kasvoihinsa. "Dale, tulehan tänne."
Metsästäjä tuli lähemmäksi.
"Olen sinulle velkaa enemmän kuin milloinkaan voin maksaa", sanoi
Auchincloss puristaen sisarentyttäret syliinsä.
"Ei, Al, ette ole velkaa minulle mitään", vastasi Dale miettiväisesti, katsoen muualle.
"Joutavia", murahti Al. "Siinä sen nyt kuulitte, tytöt. Kuuntelehan kumminkin, sinä villi metsästäjä, kun sanon. Ja te tytöt myöskin. Milt, en ole milloinkaan uskonut sinun osaavan tehdä mitään muuta kuin metsästää, mutta minun on kai nieltävä väärä luuloni sinusta nyt. Ja niin minä teenkin. Tulosi luokseni, kuten teit, vaikka sitten karkoitinkin sinut talostani, suunnitelmassasi pysyminen ja tyttöjeni suojeleminen tuolta yllätykseltä ovat suurimmat palvelukset, mitä minulle kukaan mies milloinkaan on tehnyt. Minua hävettää väärä tuomioni, ja tässä on käteni."
"Kiitoksia, Al", vastasi Dale hymähtäen ja tarttui ojennettuun käteen.
"Haluatteko leiriytyä nyt tänne?"