"Emme suinkaan. Lepäämme vain hieman, jolla aikaa saat kiinnittää tyttöjen matkatavarat aasien selkään, ja sitten lähdemme. Lähdet kai kanssamme?"
"Huudan sitten tytöt aamiaiselle", sanoi Dale poistuen vastaamatta
Auchinclossin kysymykseen.
Helen, ymmärsi, ettei Dale aikonut tulla heidän kanssaan Pineen, ja tämä huomio hämmästytti häntä suuresti. Oliko hän toivonut Dalen tulevan?
"Tule tänne, Jeff!" huusi Al eräälle miehelleen.
Muudan lyhyt vääräsäärinen mies, jolla oli pölyiset vaateet ja auringon paahtamat kasvot, erosi joukosta. Hän ei ollut enää nuori, mutta hän hymyili poikamaisesti ja hänellä oli pienet kirkkaat silmät. Tullessaan otti hän omituisesti ränsistyneen hatun päästään.
"Jeff, tervehdi sisarentyttäriäni", sanoi Al. "Tämä on Helen ja isäntäsi tästä päivästä alkaen. Ja tämä tässä on Bo, kuten hänen nimensä nyt lyhennettynä kuuluu. Hänen nimensä on oikeastaan Nancy, mutta kun hän lepäsi vielä kätkyessään, sanoin häntä Bo-Peepiksi, ja se nimi hyväksyttiin. Tytöt, tässä näette työnjohtajani, Jeff Mulveyn, joka on ollut luonani parikymmentä vuotta."
Esitteleminen hämmästytti kaikkia noita kolmea, erittäinkin Jeffiä.
"Jeff, irroita kuormat ja satulat, sillä meidän on levähdettävä hieman", sanoi Al työnjohtajalleen.
"Nell, saat kyllä tekemistä ohjatessasi tuota joukkoa", nauroi Al. "Heillä ei ole vielä kenelläkään vaimoa. Mutta he ovatkin sellaisia veitikoita, ettei kukaan nainen heistä huolisikaan."
"Eno, toivoakseni ei minun milloinkaan tarvitse ruveta heidän isännäkseen", vastasi Helen.