"Kyllä sinä tulet ja —"
Helen nousi sykkivin sydämin ja kuumennein korvin ja poistui niin kauaksi, ettei hän voinut kuulla. Hän oli kuunnellutkin liian kauan sellaista, jota ei oltu tarkoitettu hänen korvilleen, mutta hän ei ollut kumminkaan pahoillaan. Hän käveli muutamia kymmeniä metrejä puron rantaa pitkin puiden alta niityn aukean päähän ja seisoessaan siellä tunsi hän kauniin näköalan tyynnyttävän hänen mielenliikutuksensa. Seuraavat hetket muodostuivat sitten onnellisimmiksi hänen Paratiisissa viettämistään ja sisällysrikkaimmiksi hänen elämästään.
Hänen enonsa huusi hänet kumminkin pian luokseen.
"Nell, Dale haluaa lahjoittaa sinulle mustan hevosensa. Suostuin jo siihen sinun puolestasi."
"Ranger on paremman hoidon tarpeessa kuin minä voin antaa sille", sanoi Dale. "Se juoksentelee vapaana metsissä suurimman osan ajastaan. Olisin hyvin kiitollinen, jos ottaisitte sen. Ja Pedron myöskin."
Bo siirsi kostean katseensa Dalesta sisareensa.
"Tietysti hän haluaa Rangerin. Koettakaapas tarjota sitä minulle."
Dale seisoi siinä odottaen huopapeite käsissään valmiina satuloimaan hevosen. Carmichael kiersi Rangeria arvostellen sitä terävästi, kuten paimen ainakin.
"Las Vegas, tiedättekö oikeastaan mitään hevosista?" kysyi Bo.
"Minäkö? Jos joskus ostatte tahi myytte hevosia, on teidän kutsuttava minut siihen tilaisuuteen", vastasi Carmichael.