"Mutta minä vihaan häntä."
"Bo, luulen sinun erehtyvän."
"Enkä erehdy!"
"Siinä tapauksessa toimit ja puhut hyvin omituisesti."
"Nell Rayner, oletko ruvennut tuon pa— paholaisen liittolaiseksi?"
"Olen, ainakin niin paljon kuin vain voin", vastasi Helen vakavasti. "En ole osannut antaa hänelle tarpeeksi arvoa ennen kuin nyt. Hän on mies, Bo, jokainen tuuma hänessä on miestä. Olen nähnyt hänen kehittyvän sellaiseksi kolmessa kuukaudessa. En olisi mitenkään tullut toimeen hänettä. Mielestäni hän on hieno, miehekäs ja jalo. Minä —"
"Hän on kuulemma hakkaillut sinuakin", sanoi Bo surkeasti.
"Ole nyt järkevä", sanoi Helen tiukasti. "Hän on ollut minulle kuin veli. Mutta, Bo Rayner, jos hän olisi kosiskellut minua, olisin pitänyt sellaista suuremmassa arvossa kuin sinä."
Bo kohotti kasvonsa, punastui osittain ja kalpeni sitten. Hänen poskensa olivat kyynelistä kosteat ja silmissä oli tuo puhuva välke.
"Olen ollut hurjasti rakastunut tuohon mieheen, mutta nyt vihaan häntä", sanoi hän kiihkeästi. "Ja minä haluan vihata häntä edelleenkin. Älä senvuoksi kerro minulle enää mitään."