"Luulen tietäväni sen myöskin."
"Tiedätkö, kuinka hurja hän on?"
"Kyllä."
"Ja miten hän ryhtyy siekailematta kaikkeen, mitä hän haluaa tehdä?"
"Minun on pakko myöntää, että paimenet ovat häikäilemättömiä", vastasi
Helen hymyillen.
"No niin, neiti Rayner, onko sinulle milloinkaan sattunut, että seisoessasi tyynesti kuin hieno nainen ainakin, joku paimen on hyökännyt luoksesi peloittavaa vauhtia, puristanut sinut niin lujasti syliinsä, ettet ole voinut huutaa etkä hengittää, puhumattakaan luustosi napsahtelemisesta, ja suudellut sinua niin tulisesti ja kovasti, että olet halunnut tappaa hänet ja kuolla?"
Helen oli vähitellen peräytynyt etemmäksi tuosta tulisilmäisestä ja kaunopuheisesta sisarestaan, ja kun tämä huomattava kysymys oli tehty, ei hän voinut vastata siihen mitään.
"Kas niin! Huomaan, ettei sinulle ole sattunut sellaista milloinkaan", jatkoi Bo tyytyväisesti. "Älä senvuoksi tulekaan puhumaan minulle milloinkaan."
"Olen kuullut hänenkin kertovan tuon asian", sanoi Helen väkinäisesti.
Bo suoristautui hätkähtäen kuin voidakseen paremmin puolustaa itseään.