Bo ei halunnut sanoa enempää, koska paimen oli jo aivan lähellä.
"Hyvää huomenta, neiti Nell", tervehti paimen. "Varoitin juuri tätä neiti Boo-Peep Rayneria —"
"Älkää nimittäkö minua niin!" huudahti Bo äkäisesti.
"No niin. Varoitin vain häntä, ettei hän saa enää mennä noille pitkille ratsastusretkille. Ne eivät, totta puhuen, neiti Nell, ole ollenkaan turvallisia eivätkä —"
"Ette te ole minun käskijäni", sanoi Bo.
"Kuulehan, Bo, olen samaa mieltä kuin hänkin. Etkö halua totella minuakaan?" kysyi Helen.
"Jonkun on kumminkin oltava käskijänne", sanoi Carmichael. "Minä en todella tunkeudukaan siihen hommaan. Saatte minun puolestani ratsastaa vaikka Comen kuningaskuntaan tahi apachien valtakuntaan tahi minne tahansa", tässä hän nauroi kiusoittavasti, "minä en siitä ainakaan välitä. Mutta minä olen neiti Nellin palveluksessa ja hänellä on valta käsissä. Ja jos hän sanoo ettette saa tehdä tuollaisia ratsastusmatkoja, ette tule niitä tekemäänkään. Ymmärrättekö sen, neiti?"
Helenistä oli nautinto katsella, miten Bo katsoi paimeneen.
"Herra Carmichael, saanko kysyä, miten aiotte estää minua ratsastamasta minne ikinä haluan?"
"Jos aiotte uhmata minua jatkamalla noita tyhmyyksiä, en päästä teitä hevosen lähellekään. Sidon teidät kiinni, ellei muu auta. Niin totisesti teenkin."