"Neiti Nell, tunnen luissani, että minun on sittenkin nitistettävä tuo suuri härkä."
"Ah, hän varmaankin ampui Royta. Hän poistui täältä vihoissaan."
"Houkutelkaa Roy puhumaan. En saanut muuta selville kuin että Roy meni kapakkaan yksinään. Beasley oli ollut siellä ja Riggs —"
"Riggskö?" keskeytti Helen.
"Niin, Riggs juuri. Hän on palannut tänne jälleen. Parasta on kumminkin, että hän pysyy poissa minun ulottuviltani. Ja Jeff Mulvey miehineen myöskin. Turner kertoi minulle kuulleensa väittelyä ja sitten laukauksen. Miehet olivat hyökänneet silloin kadulle jättäen Royn lattialle makaamaan. Tulin sinne hieman myöhemmin. Roy makasi yhä paikoillaan. Kukaan ei ollut tehnyt mitään hänen hyväkseen eikä aikonutkaan tehdä. Turner saa sen vielä tuntea nahoissaan. Hankin apua ja vein Royn Cassin lesken luo. Roy näytti voivan hyvin. Mutta hän oli kumminkin liian kalpea ja puhelias miellyttääkseen minua. Luoti on varmasti lävistänyt hänen keuhkonsa ja hän menetti paljon verta, ennenkuin saimme haavan sidotuksi. Tuo Turner-roisto olisi voinut auttaa aikaisemmin. Ja jos Roy kuolee, ammun —"
"Tom, miksi vannotte aina tappavanne jonkun?" kysyi Helen vihaisesti.
"Senvuoksi, että jonkun on kuoltava täällä piakkoin"; tiuskaisi Tom takaisin.
"Vaikka niinkin, mutta tahtoisitteko jättää Bon ja minut nyt kokonaan ystävittä tänne?" kysyi Helen moittivasti.
Kuultuaan sen rupesi Carmichael epäröimään ja hänen raivostunut mielensä hieman tyyntyi.
"Ah, neiti Nell, olen vain suunniltani. Olkaa kärsivällinen kanssani ja koettakaa houkutella minua. En kumminkaan voi keksiä mitään muutakaan keinoa."