"Nauraisin jos voisin. Olet laihtunut, kalpea ja muutenkin aivan lamassa. Mikä sinun oikeastaan on?"
"Olen vain vanhentunut."
"Olet menettämäisilläsi järkesi, kuten Roy sanoo, täällä yksinäisyydessä. Luulit voivasi mukautua siihen paremmin kuin olet voinutkaan. Näytät muutenkin sairaalta."
"John, sairauteni on täällä", vastasi Dale synkästi laskien kätensä sydämelleen.
"Ovatko keuhkosi kipeät?" huudahti John. "Tuollainen rinta ja tällainen ilmasto! Mahdotonta!"
"Keuhkoni ovat aivan terveet!"
"Ymmärrän. Roy kertoikin minulle asiasta."
"Mitä sitten?"
"Odotahan nyt, veikkoseni! Enkö mielestäsi tule luoksesi tavattoman varhain? Katsohan tätä hevosta." John liukui satulasta ja viitattuaan väsyneeseen ratsuun alkoi hän irroittaa satulaa sen selästä. "Se suoriutui kaikesta suurenmoisesti. Olimme hukkumaisillamme rämeihin tullessamme tänne. Solasta selviydyin yöllä, kun lumi oli jäässä."
"Olet yhtä tervetullut kuin toukokuun kukat. John, mikä kuukausi nyt on?"