"Siunatkoon, onko laitasi todellakin niin huonosti? Odotahan nyt. Nyt on maaliskuun kolmaskolmatta päivä."
"Maaliskuunko? Olen aivan ymmällä. Olen unhottanut laskea päivät ja ehkä paljon muutakin."
"Kas niin!" huudahti John taputellen hevostaan. "Voit oleskella nyt täällä tulevaan käyntiini asti. Milt, millaisessa kunnossa sinun hevosesi ovat?"
"Ne ovat läpäisseet talven komeasti."
"Hyvä sitten. Tarvitsemme pari voimakasta ja suurta hevosta hetimiten."
"Mihin?" kysyi Dale tiukasti. Hän heitti halon kädestään tuleen ja suoristautui.
"Siihen, että sinun on heti lähdettävä kanssani Pineen."
Dale muisti silloin heti tuon Beemanin veljesten tyynen ja voimakkaan aloitekyvyn vaikeuksien alkaessa.
Kun Dale kuuli tämän Johnin määräyksen, joka oli liian merkityksellinen epäiltäväksi, synnyttivät hänen ajatuksensa Pinestä omituisen tunteen, kuin olisi hän ollut kuollut ja alkaisi nyt virota jälleen elämään.
"Kerro nyt, mitä sinulla on kerrottavaa!" huudahti hän.