"Roy sanoi juuri samaa. Auringonlaskuun on vielä noin kolme tuntia eivätkä hevoset näytä hyvinkään väsyneillä. Olen aivan ymmällä, sillä saavumme kun saavummekin Pineen vielä tänä iltana. Tom on kumminkin jo väsynyt ja laiskistunut."
Suuri puuma makasi läähättäen ja katseli puoleksi ummessa olevilla silmillään Daleen.
"Tom on vain laiska ja lihava. Se voi kulkea tällaista vauhtia vaikka viikon. Levätkäämme kumminkin puolituntia ja tarkastelkaamme tuota savua, ennenkuin lähdemme liikkeelle. Ennätämme kumminkin Pineen ennen auringonlaskua."
Lähdettyään jälleen liikkeelle huomasi Dale rinteen puolivälissä leveän kengitettyjen hevosten polkeman uran, joka näytti jatkuvan loivaa mäkeä pitkin jyrkänteelle. Hän laskeutui satulasta tutkimaan sitä, ja kun John saapui paikalle, seurasi hän nopeasti Dalen esimerkkiä. Tehtyään huomionsa seisahtui Dale synkkänä hevosensa viereen odottamaan Johnia.
"Millaisen johtopäätöksen olet tehnyt noista jäljistä?" kysyi viimeksimainittu.
"Tästä on kulkenut eilen muutamia hevosia, niistä yksi poni. Tuo tuore jälki on taasen jonkun tästä tänään kulkeneen hevosen."
"No niin, Milt, metsästäjäksi olet melko taitava jälkien selittäjä", huomautti John. "Kuinka monta hevosta luulet kulkeneen tästä eilen?"
"En saanut sitä oikein selville. Niitä on ollut kumminkin useampia, ehkä neljä tahi viisi."
"Kuusi hevosta ja varsa tahi pieni mustangi, kaikki kengittämättömiä, jos sanotaan aivan tarkasti. Onkohan niillä jotakin tekemistä meidän asioissamme?"
"En tiedä enkä ajattelisikaan mitään tavatonta, ellen olisi huomannut tuota penkereeltä kohoavaa savua ja noita tuoreita tämänpäiväisiä jälkiä. Ne tuntuvat minusta epäilyttäviltä."