"En minäkään. Huomasin sen eilen. Hän pelkäsi tyttöä, kun tämä suuttui ja uhkasi tapattaa hänet tuolla paimenrakastajallaan. Mies ampuukin hänet varmasti, Jim. Näin tuon Carmichaelin Magdalenassa muutamia vuosia sitten. Silloin oli hän vielä nuorukainen. Mutta huh! Ehkä hän ei olekaan paha, ennenkuin pienessä humalassa."
"Ei, sillä tytön sanojen mukaan hän on texasilainen."
"Jim, huomasin sinun pahastuvan tuosta puheesta Texasista ja muistakin tytön sanoista."
Wilson ei vastannut mitään tähän huomautukseen.
"Jumala tietää, etten sitä ihmettelekään. Et ole ollut ahdistettu lainsuojaton koko elämääsi enkä minäkään… Wilson, minusta on aina ollut vastenmielistä sekautua koko tähän tyttöjuttuun, eikö olekin?"
"Jos kieltäisin, tekisin väärin", vastasi Wilson.
"Se on nyt kumminkin tehty. Beasley saa sen maksaa hengellään ennemmin tahi myöhemmin, mutta se ei auta meitä hituistakaan. Lammaspaimenien karkoittaminen maasta ja lampaiden varastaminen eivät ole samaa kuin tyttöjen ryöstäminen. Beasley syyttää tästä meitä ja on tarpeeksi meksikolainen lähettääkseen muutamia miehiään ajamaan meitä takaa. Pinessä ja Shaw Downissa ei siedetä tällaista, sillä siellä asuu paljon mormoneja. Kun he heräävät, raivostuvat he suunniltaan. Otaksuhan nyt, että tuo Carmichael on taivuttanut tuon metsästäjän, Dalen, ja nuo teräväsilmäiset Beemannit jälkeemme."
"Sen me kyllä maksamme takaisin nopeasti", vastasi Anson julmasti.
"Miksi et antanut minun viedä tyttöä takaisin kotiin?"
"Kun kerran tuli puhe siitä, Jim, niin tunnustan olevani vihoissani ja tarvitsevani rahaa. Tiesin, ettet ottaisi dollariakaan hänen sisareltaan, mutta minä olen päättänyt kiskoa hänestä jotakin."