"Snake, et ole mikään tyhmyri. Kuinka voit suoriutua tuosta ja suoriutua nopeasti?"
"En ole vielä saanut suunnitelmaani valmiiksi."
"Pahennat vain asian, siinä kaikki", vastasi Wilson synkästi.
"Jim, aavistatko jotakin?"
"Annan sinun ottaa asiasta selvän."
"Kaikkia miehiäni riivaa piru", sanoi Anson vihaisesti. "Muut ovat vihoissaan siitä, ettei ole tarpeeksi ruokaa, ei whiskyä, ei rahaa peliin eikä tupakkaa, mutta et sinä, Jim Wilson, enkä minäkään."
"Mikä meitä sitten vaivaa?" kysyi Wilson.
"Minusta tuntuu kuin oleskeluni näillä seuduilla olisi loppunut. En voi selittää sitä, mutta minusta tuntuu kumminkin siltä. Jotakin on tulossa. En pidä noista kuusen juurilla olevista tummista varjoista. Ymmärrätkö? Sinä, Jim, olet aina ollut puoleksi rehellinen, ja nyt tuntuu joukkoni sinusta vastenmieliseltä."
"Snake, olenko milloinkaan jättänyt sinua pulaan?"
"Et ikinä! Olet paras tuntemani toveri. Toveruusvuosiemme kuluessa emme riidelleet kertaakaan, ennenkuin annoin Beasleyn täyttää korvani lupauksillaan. Syy on minun, mutta, Jim, katuminen on jo liian myöhäistä."