"Kuulehan, Raynerin tyttö", lisäsi Anson hitaasti, "mikä sinua oikeastaan vaivaa?"
"Herra, puhutteko minulle?" kysyi Bo arvokkaasti.
Shady Jones tointui hämmennyksestään ja huomasi kai tilanteessa jotakin naurettavaa, koska hänen tummat kasvonsa alkoivat liikahdella.
"Kyllä!" huohotti Anson raskaasti.
"Ophelia odottaa käskyjänne, herra. Olen ollut kokoamassa kukkia", sanoi Bo suloisesti näyttäen tyhjiä käsiään, kuin niissä olisi ollut kukkavihko.
Shady Jones purskahti hillittömään nauruun. Siihen ei kumminkaan kukaan muu yhtynyt ja nopeasti aiheutti se hänelle ikävyyksiä, sillä tyttö hyökkäsi nyt hänen kimppuunsa.
"Mitä sinä, sammakko, kurnutat? Roisto, sinut olisi pieksettävä ja kytkettävä rautoihin!" huusi hän kiihkeästi.
Shadyssä tapahtui huomattava muutos ja hän oli kaatua peräytyessään.
Sitten näpsäytti Bo sormiaan Mozen nenän alla.
"Sinä musta paholainen! Mene matkoihisi! Kuuletko!"
Anson kokosi sen verran rohkeutta, että hän koski Bohun.