"Kuulehan nyt, Ophelia —"
Ehkä hän koetti rauhoittaa Bota, mutta tämä huusi ja hyppäsi takaisinpäin kuin palohaavan saanut. Hän huusi kimeästi ja hurjasti:
"Sinä! Sinä!" Hän viittasi sormellaan Ansoniin. "Sinä naistenrääkkääjä!
Miksi hylkäsit vaimosi?"
Anson muuttui ensin tummanpunaiseksi, mutta kalpeni sitten hitaasti.
Tyttö oli nähtävästi osunut umpimähkään hyvin arkaan paikkaan.
"Ja nyt on piru muuttanut sinut käärmeeksi, pitkäksi suomuiseksi käärmeeksi, jolla on viheriät silmät! Huh! Kun paimeneni löytää sinut, ryömit kyllä pian vatsallasi. Ja hän polkee sinut tomuun."
Bo liukui nyt heidän luotaan alkaen pyöriä somasti käsivarret leveällä ja hiukset hulmuten. Sitten hän nähtävästi unhottaen tuijottavat miehet alkoi laulaa hiljaa jotakin suloista laulua. Tanssittuaan vielä muutaman männyn ympärillä livahti hän lopulta pieneen viheriään majaansa, josta pian alkoi kuulua hyvin surullista vaikeroimista.
"Voi, millainen häpeä!" huudahti Anson. "Tuo hieno terve ja rohkea tyttönen on nyt mennyttä kalua. Hän on nyt aivan rutihullu!"
"Niin, sanopas muuta", huomautti Wilson. "Ja muille se tuottaa yhä enemmän ikävyyksiä. Tilanne oli jo kehno ennenkin, mutta nyt se muuttuu aivan sietämättömäksi. Enkö sitä jo sinulle sanonut, Anson? Varoitin sinua. Kysy Shadylta ja Mozelta, he kyllä ymmärtävät asian."
"Onnemme on ainiaaksi mennyttä", ennusti Shady surullisesti.
"Tämä musertaa minut kokonaan, Anson", mumisi Moze.