"En ole siihen hyvinkään halukas", vastasi Wilson, "mutta voinhan tuon sentään tehdä, koska te muut tunnutte olevan siihen hyvin vastahakoisia."
Otettuaan lautasen ja kupin lähestyi hän vastahakoisesti tuota pientä suojusta ja pisti päänsä ovesta sisään. Valpas ja huomiokykyinen tyttö oli nähtävästi huomannut hänen tulonsa. Kaikissa tapauksissa tervehti hän Wilsonia varovaisesti hymyillen.
"Jim, olinko mielestänne hyvä?" kuiskasi hän.
"Neiti, niin taitavaa näyttelijätärtä en luullakseni ole milloinkaan nähnyt", vastasi Wilson hiljaa. "Olitte kumminkin pilata kaikki liioittelemisella. Ilmoitan nyt Ansonille, että olette sairas — myrkytetty tahi jotakin muuta hirveää. Odottakaamme sitten iltaa. Dale varmaankin saapuu silloin avuksemme."
"Voi, olen hirveästi jännittynyt saadakseni lähteä", huudahti Bo. "Jim
Wilson, en unhota teitä milloinkaan elämässäni."
Wilson näytti suuresti hämmästyvän.
"Neiti, olen koettanut tehdä vain parhaani, mutta tuloksista en mene takuuseen. Olkaa kärsivällinen, rohkea, älkääkä säikähtykö. Toivoakseni voin Dalen kanssa pelastaa teidät tästä."
Vedettyään päänsä pois hän nousi ja palasi nuotiolle, missä Anson odotti uteliaana.
"Jätin ruoan sinne, mutta hän ei siihen koskenutkaan. Hän näyttää olevan jotenkin sairas, lieneekö saanut myrkytyksen."
"Jim, olin kuulevinani sinun puhuvan", sanoi Anson.